Etusivu

30.12.18

Hyvää uutta vuotta 2019!

uusi-vuosi



Hyvää uutta vuotta! Kuva on otettu meillä kotona Iisalmessa keittiössä. Yhteen ruokapöydän tuoliin  kiinnitettiin karmiin kynttlät valon lisäämiseksi. Sitten sytytettiin tähtisaderaketti. Kuvan otti 13-vuotias lapsuudenystäväni Aune ensimmäisellä kamerallaan, Kodakin Browniella. Perinteisesti uutta vuotta vietettiin siihen aikaan kotona ystävien kanssa. Äidit laittoivat mahtavan täytekakun ja muita leivonnaisia. Isät kuuntelivat radiosta uuden vuoden ohjelmaa. Sitten valettiin tinaa. Mitä tapahtuisi seuraavana vuonna? Päiväkirjaan kirjoitettiin uudenvuoden lupaus.
P.S. Tina on kiellettyjen aineiden listalla. Jos tallella on vanhaa tinaaa, sen voi kierrättää ja valaa uudestaan.
YLE. Uudenvuoden vanhat perinteet https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/30/uudenvuoden-vanhat-perinteet

Tapahtui 1950-luvulla


"Roolin valittiin Vihtori Välimäki (1909-1968), joka esiintyi lopulta neljässä Pekka ja Pätkä -elokuvassa" 
Elokuvabloggaaja Hannu Salmi. Fb
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä. 1954

28.12.18

Vielä löytyi kirjoitus kirjoistani


Kirjoittaja tunsi nuortenkirjani, muiden muassa Kyynärän mittaisen tytön ja ilahtui siitä, että vielä kirjoitan.   

"Ainoaksi ohjelmaksi tälle päivälle sattui Anna Amnellin haastattelu. Anna Amnell on kirjoittanut nuortenkirjoja, joita muistan lukeneeni yläasteikäisenä, kun innostuin historiallisista nuortenkirjoista. muun muassa Kyynärän mittainen tyttö tuli luettua.

--Olikin ilo huomata, että hän on julkaissut uuden kirjan. Uusi, aikuisille suunnattu salapoliisikirja Vakoilijoita pikkukaupungissa sijoittuu 1950-luvun Suomeen. Amnell kertoili haastattelussa tarinoita omista muistoistaan 50-luvusta sekä siitä, kuinka menneisyyteen sijoittuva tarina kertoo aina myös jotain nykypäivästä. Hänen romaaninsa päähenkilö on esimerkiksi pakolaisvanhempien lapsi."
Lue koko kirjoitus. Kuva mainitusta blogista.
Turun kirjamessut 2018 blogissa Todella vaiheessa

27.12.18

Ennen oli tärkeä kodeissa

old time radio

radio! Ennen olivat radiolaitteet vanhoja ja ehkä vaatimattiomia, mutta ohjelmat hyviä, hauskoja, arvokkaita, aina ajankohtaan sopivia ja musiikki miellyttävää. Monilla kotonaan työtä tekevillä oli radio aina auki.

24.12.18

Rauhallista joulua


Talvitunnelmaa pikkukaupungissa 1950-luvulla.
Joulu suurkaupungeissa

19.12.18

Talvi Helsingissä ja pikkukaupungissa

lumisade Töölösssä /

"Tuli äkkiä täysi talvi. Helsingissä se merkitsi edelleen räntää, sohjoa, kalosseja ja sateenvarjoja, mutta pikkukaupungin peitti valkea lumi. Linja-autoaseman sivurakennuksen puolen poliisit joutuivat muistuttamaan talonomistajia jatkuvasti katujen huollosta, lumen luomisesta ja hiekoittamisesta. --Kaikki poliisit olivat ottaneet käyttöön lämpimät yönsiniset, miltei mustat talvivaatteet, pitkät manttelit, pussihousut, saappaat ja mustat lampaannahkaiset karvahatut, joiden korvalliset voi laskea alas kovalla pakkasella. Niissä vaatteissa rikoskomisario Onni Pajala tarkeni kulkea työmatkat potkurilla Poroselän ja Kirkonsalmen kautta. Yhä useammin hän pohti näitä outoja rikoksia kiitäessään jäätä myöten." 
(Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)



Vanha ihmiset sanoivat sodan jälkeen, että ennen sotaa kaikki oli paremmin, vaatteet kauniita, ruokaa monipuolisesti. Ainakin joulukatu oli kaunis. Kluuvikatu jouluna 1937. Kuva: Pietinen Aarne Oy / Helsingin kaupunginmuseo.


Tie kirkosta pappilaan




14.12.18

Sukututkijan loppuvuosi: Sotien jälkeen

Sukututkijan loppuvuosi: Sotien jälkeen: Tuoreehkoja löytöjä (uudelleen?) on sivusto Jälleenrakennuskausi - sodan jälkeisestä Suomesta 1960-luvulle , joka etusivunsa mukaan

15.11.18

Tilaa ajoissa joulukirjat


Jos haluat jouluksi painetun kirjan, tilaa ajoissa, mieluiten 18.11. mennessä. E-kirjoja saat myöhemminkin joulukirjaksi ystävillesi tai itsellesi.
Tilaa suoraan BoD:lta Vakoilijoita pikkukaupungissa

14.11.18

Vakoilijoita pienessä puutalokaupungissa


"Mitä ihmettä he tekevät tässä pikkukaupungissa Jumalan selän takana? Pajala pohti" (Anna Amnell Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018
Photo.: www.canstockphoto.com/

Kertomus kadonneesta kaupungista

Anna Amnell. Kuva: Iisalmen Sanomat/Salmetar 1960

- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.

Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu  Helsingistä uusi poliisipäällikkö.


Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopinkandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.


Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Moskovaan ja Leningradiin, jota monet kutsuvat vielä itsepintaisesti Pietariksi.




Koulukaupungin lehti Iisalmen Sanomat kirjoitti ensimmäisen kirja-arvostelun dekkaristani. Kiitos Pirjo Nenola!
Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussaAnna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. 
Pirjo Nenola, 

arts and culture editor

Iisalmen Sanomat8.5.2018.
Nenolan arvostelu ilahdutti minua kovasti: "Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen." 
1990-luvulla kirjoittamani Aurora ja Pietarin serkut oli rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille. Vakoilijoita pikkukaupungissa on rakkaudentunnustus kadonneelle valkoiselle kaupungille, joka auttoi minua ymmärtämään myös 1900-luvun alun Helsinkiä.
Pirjo Nenola on tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto.

Lisätietoja kirjasta. 
ISBN: 978-952-805-188-6
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214  
Kirja on kovakantinen, 204 sivua. 

Cover Design: SelfPubBookCovers.com/RLSather
Copyright ©: Anna Amnell 2018
FM Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa BoD

Suomenkielinen kertomakirjallisuus. Hakusanoja: 1950-luku, murha, pikkukaupunki, Vakoilijoita pikkukaupungissa, vakoilu,  kylmä sota, kidutus, kaksoisvakoilu, vastavakoilu, puutalokaupunki, opettajat, poliisit, emigrantit, Pietari (Leningrad),  Moskova, Englanti, seurustelu


9.11.18

Miss Marple ja muut entisajan viisaat neulojat

BoeingKnitsB

Neuloessa voi haaveilla vaikkapa matkasta.

1950-luvun alussa neulottiin paljon, elettiin edelleen pula-aikaa, purettiin ja neulottiin puretuista langoista uutta, parsittiin sukkia ja paikattiin vaatteita. Sanottiin 'paikka paikan päälle on markka markan päälle'.

Agatha ChrIstien Miss Marple neuloo ja virkkaa. Onko siinä yksi syy hänen terävään älyynsä ja hyvään muistiinsa?

"En ole koskaan ymmärtänyt miksi Agatha Christie keksi niinkin epäuskottavan hahmon kuin neiti Marple. Mummohan kutoo koko ajan ja on silti muka fiksumpi kuin muut henkilöt yhteensä", näin ihmetteli aikoinaan nimimerkki Tuomas Kiiltomadon keskustelussa, johon otin osaa. 

Hän ja moni muukaan ei tiennyt silloin, että neulominen on hyväksi aivoille.  

Neulominen on terveellistä. Se vähentää stressiä. Neulomisasentokin on rentouttava. Kun keskittyy neulomiseen, unohtaa huolensa. Neulominen on meditaatiota, jota voi harjoittaa kenenkään ihmettelemättä vaikka matkalla.

Neulominen pitää vireänä. Kuten sanaristikot - ja ristipistojen ompeleminen - se treenaa aivoja. Ja se kasvattaa uusia aivosoluja ja vahvistaa entisten välisiä yhteyksiä. Se voi estää dementiaa.

Tuomaan epäily neulojien älynlahjoista ei ole ensimmäinen kirjallisessa maailmassa. Sanoihan jo teräväkielinen Edith Sitwell Virginia Woolfen olevan vain "kaunis neuloja". (Virginia Woolf ja neulominen) Virginia Woolf knitting (blogissa Blogging Woolf, uusi linkki)
Tämä kirjoituksen on ollut aikaisemmin lyhyempänä toisessa blogissani vuonna 2007.

2.11.18

Yljäämänainen ja 'varastettu rakkaus'


Elokuvan suomenkielinen nimi "Ylijäämänainen" viittaa siihen, että naisia oli sodan jälkeen paljon enemmän kuin miehiä, ja kaikille ei riittänyt miehiä. Nykyajan ihmiset eivät tajua yleensä sodanjälkeisen ajan ihmisten maailmankuvaa ja moraalikäsityksiä. HS kirjoittaa.:"--ilmestymisajankohtaan nähden moderni loppuratkaisu." Olen jälleen täysin eri mieltä kuin Helsingin Sanomat. Ensinnäkin 1950-luvun alussa oli alettu arvostaa myös naisen työssä käymistä, sillä sota-aikana miesten ollessa rintamalla, naiset olivat tulleet mukaan työelämään, vaikka osa ihmisistä arvosteli sitä. Ja toinen vahvempi syy on moraalinen. Katsojat eivät olisi hyväksyneet avionrikkojien palkitsemista elokuvan lopussa.
Elokuvan ohjaaja oli Roland af Hällström. Elokuvan nimi on ruotsiksi Varastettu rakkaus. (
"som har blivit tagen olovligen och olagligen"). #1950-luvun alku, film noir
1951 Helsinki Stockmann, muoti, poliisien toiminta, sairaala, ravintolakulttuuri, sota.

25.10.18

Arvostelukappaleet


Valokuvassa on kylmän sodan aikainen kirjoituskone, joka oli joitakin vuosia sitten Akateemisen kirjakaupan näyteikkunassa koristeena.

Arvostelukappaleita ilmaiseksi toimittajille ja kirjabloggaaajille


"--hoitajani vei minut kauniin ja hermostuneen naisen luo, joka sanoi olevansa äitini--. Hän istui toimistotarvikkeilla kuormitetun pitkän työpöydän ääressä edessään useita kirjoituskoneita. Oli korkeita paperipinoja, jotka näyttivät kaatuvan, teroitettuja lyijykyniä ja sanakirjoja, mustepulloja, monenlaisia esineitä, jotka opin vähitellen tuntemaan. --Äiti käytti amfetamiinia ja muita huumeita, jotta jaksoi tehdä töitä. Hänen kauniit kasvonsa kuihtuivat vähitellen, hänen muistinsa heikkeni, hänen täytyi tarkistaa sanat yhä useammin sanakirjoista. Lopulta hän pyysi minua tarkistamaan."(#Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)
Va

Helsingin kirjamessut 2018


Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa.(2018) Helsingin kirjamessuilla esillä ja myynnissä BoD:n osastolla. halli 6, käytävä G osasto 6g41.

Eräs tuttavani luuli, että minulla on koti täynnä kirjalaatikoita.Omakustantaminen on kai tarkoittanut ennen sitä, että on joutunut ostamaan itse jopa satoja kirjoja ja myymään niitä kotoa käsin. Books on Demand eli BoD ja muut kirja kerrallaan palvelut painavat kirjoja vain sitä mukaa, kuin niitä tilaavat joko yksityiset, kirjastot tai kirjakaupat. Ei mitään stressiä.
Tilaa ajoissa joululahjaksi.

20.10.18

”Leppoisaa luettavaa” Stalinin ajalta

The House on the Embankment

Kuvassa Juri Trifonovin kirjassa kuvattu "Talo rantakadulla", 1930-luvulla rakennettu valtava mammuttirakennus, kauhujen talo. Moskova.

Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehden 3/2018 kirja-arvostelijan mukaan esikoisdekkarini Vakoilijoita pikkukaupungissa on "leppoisaa luettavaa ja palauttaa varttuneelle lukijalle muistoja sodan jälkeisestä ajasta".

Kovaan menoon ovat "vähemmän varttuneet" dekkareissa tottuneet, jos seuraava sivulla 110 oleva laittomasti maahan tulleen (fiktiivisen) henkilön poliisikuulustelussa kertoma varhaislapsuuden muisto Stalinin ajan Moskovasta on leppoisaa:

 "Tulin isän työhuoneen ovelle. Se oli hiukan raollaan. Huoneesta kuului kovaäänistä puhetta, vieraita ääniä. Kurkistin ovenraosta. Kaksi vierasta miestä moitti vanhaa miestä, joka oli polvillaan heidän edessään selin heihin. Vanhus katsoi minuun. Hänen silmänsä olivat kauhusta selällään. Toinen miehistä painoi pistoolin hänen niskaansa, kuului outo suhahtava ääni, ja vanhus lyyhistyi maahan kuin säkki ja kaatoi pienen pöydän. Murhaajat käärivät itämaisen maton murhatun ympärille, nauroivat ja raahasivat mattokäärön ulos pariovista, jotka olivat huoneen takaseinässä. Kuului lasin kilinää, mikä pelasti minut, sillä huudahdin kauhusta. Hiivin makuuhuoneeseen. Sydämeni hakkasi. Painuin peiton alle ja suljin silmäni. Minulla oli edelleen hirveä jano.

Äiti ja isä tulivat puistosta iloisina posket punaisina ulkoilmasta, äiti kosketti otsaani ja sanoi, että kuume oli noussut.
 – He ovat vieneet työhuoneen maton, kuiskasi äiti isälle. – Pesulaan, sanoi isä. Tiesin, että hän valehteli. Saimme uuden maton."
(Anna Amnel: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 110)

 Se oli tosi leppoisaa - vai mitä?

 Pirjo Ylöstalo: "Haparointia 1950-luvulla". Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. Books on Demand 2018.203 s. - Ruumiin kulttuuri. Käräjät: Dekkarit ja jännitys, 66-67.

6.10.18

Ensimmäinen muisto

Alitajunnassani lienee kaikunut Oskar Merikannon säveltämä Reppurin laulu, kun kirjoitin Neuvostoliittoon pienenä lapsena joutuneen kovia kokeneen naisen ensimmäisestä muistosta: ”Ensimmäinen muistoni on Moskovasta.Vanhalla hoitajallani, jota pidin isoäitinäni, oli tapana avata aamuisin pieni tuuletusikkuna ja kumarrella sen edessäniin kuin ikonin edessä. Ikonia hän ei uskaltanut pitää. Näin ikkunasta auringonnousun, kullalle hohtavan taivaan ja Kremlin kirkot aamuruskon valossa. Valo kimalteli kultaisissa kupoleissa, loisti risteissä. Lumi peitti katot silmänkantamattomiin. Kaupungin ylläolisumua.Seonensimmäinen muistoni elämästäyleensä, sellaisena, kuin sen käsitin pienenälapsena. Uskoin, ettäkaikki oli puhdasta kuin lumi ja kirkasta kuin aurinko. Tämämuisto on irrallinen, tapahtui Moskovan keskustassa jossain asunnossa Hamovnikin piirissä.” (Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)
https://www.youtube.com/watch?v=K-EthATzWzo

Mukana Turun kirjamessuilla 2018


Haastattelu Turun kirjamessuilla

Kirjailija Tiina Lehtineva haastattelee minua Turun kirjamessuilla 2018 Nuorisokirjailijoiden osastolla. Pöydällä on esillä myös aikaisempia kirjojani, sillä kirjoissani on yhteinen ominaisuus. Ne käsittelevät historiaa, ja melkein kaikissa on jollain tavalla mukana naapurimaamme Venäjä. 



Kirjani "Vakoilijoita pikkukaupungissa [2018] on mukana Turun kirjamessuilla young adults -ryhmään kuuluvana kirjana. Mitä on young adults -kirjallisuus? "Young Adult literature is generally described as books written for an audience of 12-20 year olds. It may also include books primarily written for adults but which have appeal to younger readers." Kirjani kuuluu tuohon jälkimmäiseen, kirjoitettu aikuisille, mutta sopii myös lukioikäisille. https://csulb.libguides.com/YAliterature

1.10.18

1950-luvun liikennepoliisi


"– Nappi saa mennä torille vahtimaan markkinavieraita ja ohjaamaan liikennettä näyttävän näköiset valkoiset rukkaset käsissään. Pitkänä salskeana miehenä hän herättää kunnioitusta nuoruudestaan huolimatta, Pasternak jatkoi.
– Kyllä minua nyt kehutaan, sanoi Nappi leveästi hymyillen, kun vapautui kirjoituskoneen äärestä. Hän nousi seisomaan ja oikaisi itsensä täyteen pituuteensa."(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa.)

29.9.18

Täältä voit ostaa kirjojani


Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa. 
Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopin kandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Pietariin ja Moskovaan.

Bod nettikirjakauppa Vakoilijoita pikkukaupungissa

Ad libris Vakoilijoita pikkukaupungissa

https://www.adlibris.com/fi/kirja/vakoilijoita-pikkukaupungissa-9789528051886

ja muut nettikauppat, myös E-kirjana. Kirjakaupoista tilaaminen on hankalampaa.

25.9.18

Tästä lähdin ja tähän olen tullut


Valokuvanäyttelyssä teemana "Tästä lähdin ja tähän olen tullut."
Suomen Nuorisokirjailijat/ Turun kirjamessut 2018

Kuvassa Anna Amnell, 1950-luvun teini, 1960-luvun opiskelija, 1970-luvun kotiäiti ja englanninpettaja, 1980-luvun siirtolainen ja vapaa toimittaja Kanadassa. 1990-luvulta alkaen: Seitsemän 1900-luvun alkua ja 1500-lukua käsittelevän historiallisen nuorisoromaanin jälkeen rikos- ja vakoiluromaani 1950-luvulta.
Valokuvan otti Anna Amnellin lapsuudenystävä Aune Kämäräinen.
Kuvassa oleva teksti Anna Amnell.  Kuva alkuperäisenä. Kamera: EPSON Perfection V800/V850


Anna Amnell Zagreb

Anna Amnell Zagrebissa museossa. Kuvassa vanhasta keskiaikaisesta rakennuksesta peräisin oleva kattokourupatsas, gargoyle. Aikamoisia hirviöitä on myös kirjasssani.

Turun kirjamessulla tavataan A17



15.30 Young adult- Elämää pula-ajan ja rock'n rollin välillä. 
ANNA AMNELL. Anna Amnellin haastettelijana on kirjailija TIINA LEHTINEVA. 

Nuortenkirjaosastolla. Kirjan päähenkilöt ovat nuoria, Liisa vasta 13-vuotias, Maila juuri ylioppilaaksi päässyt. Aika on nuori, 1950-luvun alku, uusi optimistinen aika sodan jälkeen.
Millaisia olivat sen ajan koululaiset ja nuoret yleensä?




17.9.18

Misha ja hallinkahvilan poliisit Turussa


Taas Turkuun! Turun Kirjamessut: Olen perjantaina 5.10.2018 Nuorisokirjailjoiden osastolla A17.
15.30-16.00 Anna Amnell: Young adult -teos, jonka aiheena on 1950-luvun alku, elämä pula-ajan ja rock´n roll -ajan välillä.
Haastattelijana toimii Tiina Lehtinev
a.

Nuortenkirjaosastolla. Kirjan päähenkilöt ovat nuoria, Liisa vasta 13-vuotias, Maila juuri ylioppilaaksi päässyt, aika on nuori, 1950-luvun alku, uusi optimistinen aika sodan jälkeen.
Millaisia olivat sen ajan koululaiset ja nuoret yleensä?

9.9.18

Iisalmi 1940-luvulla


Löytyi Aekamatka-sivulta Facebookista 
Minun Iisalmeni -sivulta.
. Useat noista rakennuksista esiintyvät kirjassani Vakoilijoita pikkukaupungissa.

4.9.18

Syksy pikkukaupungissa

10737063176_480b7315b6_b

"Rauhallinen pikkukaupunki oli osoittautunut tänä syksynä oikeaksi ongelmien pesäksi. Oli ollut kuin sekava lankavyhti selvitettävänä, ei tiennyt oliko asioilla yhteyttä vai ei. -- Eino oli laatinut rikososaston sivuhuoneeseen laajan kokoelman tämän syksyn tutkimuksiin liittyvistä kuvista. Hän kiinnitti ne huolellisesti nuppineuloilla korkkitauluihin. Työtä riitti, sillä hän oli myös poliisipäällikön autonkuljettaja ja raporttien kielentarkastaja ja puhtaaksikirjoittaja." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

DSC00014

makrokuvat Syyskuu

2.9.18


Taas on tarkoitus sukeltaa Mishan maailmaan: valkoinen emigrantti ja vanhempien ja suomensukuisen vanhan lastenhoitajan muistot, laulut ja tarinat vanhasta Venäjästä ja 1950-luvun alun karu todellisuus, jonka Misha kohtaa työssään. Ja tietenkin rakkaus, sillä eihän ihminen tule toimeen ilman rakkautta. Opastajia on kirjailijalle, ei enää sokeita taluttajia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin. Kun ajattelen historiaa, muistan, että aina on suomalaisen pystykorvan pitänyt pärjätä naapurin karhun kanssa tavalla tai toisella.

15.8.18

Ihanat Kukkulan kortteli- kirjat

Anna Amnell Photo: Samuli Lehtola

Luen juuri kirjaa Kukkulan kortteli, osaa. Helsingin kaksi vuosisataa (1987). Keskityn sota-aikaan ja pula-aikaan. Luku "Helmikuusta lokakuuhun 1944" (sivut 52-56) näyttää tutulta yhtä hyvin Savossakin kasvaneelle, ja Savoon monet helsinkiläiset lapsetkin lähetettiin sotaa ja pulaa pakoon ja käymään koulua. Minä olin mummolassa Runnin lähellä. Kirjassa kerrotaan paperinarukengistä. Sellaiset oli minullakin. Niitä piti säästää. Kun menin teini-ikäisen tätini kanssa valokuvaamoon, kuljettiin avojaloin ja laitettiin kengät jalkaan vasta valokuvaamossa. Lue kirjoitukseni Valokuvaaamossa . Kerron eräästä käynnistä Samuli Lehtolan valokuvaamossa,

Muita kirjoja historiasta Ks. esimerkiksi
http://lkinstituutti.wixsite.com/haluankasvaa/suomen-menneisyys
Muista myös Carmen Thomasin toimittama kaunis kuvateos Lapset aikasillalla, joka sisältää muistelmia sota-ajan lapsuudesta. Kirjoitin siihen pyynnöstä yhden luvun "Tulva". Pyydä kirjastoasi tilaamaan se, jos sitä ei heillä vielä ole. Se o hyvin kaunis kirja.


6.8.18

Elokuu oli vielä kesälomaa 50-luvulla

pihlajanmarjoja 6.8.2016 Suomenlinnassa

Pihlajanmarjojen aika
1950-luvulla kouluissa oli vielä kesäloma elokuussa.
Makrokuvat elokuu


ruusunmarjat

ruusunmarjat

ruska

Ruskan alku liittyi koulun alkamiseen.


petals

Kukkien lehtiä pihamaalla.

3.8.18

Rikososasto ja poliisilaitos


Poliisiasema on tuhoutunut pommituksessa.

Poliisipäällikön toimisto ja rikospoliisi toimivat entisessä kaupahallin kahvilassa.
Poliisiasema linja-autoaseman sivurakennuksessa.
Lue lisää täältä
http://paluu-1950-lukuun.blogspot.com/2018/05/pikkukaupunki-poliisiasema.html

Sivurakennuksessa toimi poliisiasema. Huomaa polkupyörät.

22.7.18

Taivaan värit vanhassa Moskovassa


Moskova ennen vallankumousta oli kaunis monikulttuurinen kaupunki. Sen vanhasssa keskustassa voi nähdä vanhaa arkkitehtuuria. Tämän päivän värikollaasihaasteen aihe on taivaan värit, ja siihen sopii Jugend- eli art nouveau-tyyli, jota näkee Moskovan keskustassa paljon. 


Nämä kuvat ovat art nouveau- huvilasta, josssa asui jonkin aikaa myös kirjailija Maksim Gorki.

 Lasimaalaus on samasta huvilasta. Oikealla kaunis art nouveau -talo keskustassa.


Australian Embassy in Russia, Moscow, residence

Lopuksi Juged- eli Art Nouveau - tyylinen Australian Suurlähettilään residenssi, joka on Suomen suurlähetystön vieressä.


Uudet värikollaasit: Taivaan värit

20.7.18

Helteellä mentiin uimaan

1951 iisalmelaisia uimassa Pänninsaaren hiekkarannalla

Monin paikoin Suomessa oli vielä syyskuussa 1951 niin lämmintä, että voitiin mennä uimaan koulujen jo alettua. Iisalmen kirkonkylän paras uimapaikka oli  Pänninsaaren rantapoukaman hiekkaranta. Alareen perheen perhealbumi. Lisätietoja

Professori Jukka Kemppinen (s. 1944) kirjoittaa blogissaan Syyskuu 1951: "Opettajamme Kaarina sanoi syyskuun alussa 1951: ”Kun te nyt aloitatte koulutienne, painakaa mieleenne, että syksy 1951 oli harvinaisen lämmin.” Me painoimme mieleemme. Ahopellon Juhani istui uimahousuissa tunnilla. Oli kova helle, ja sitä jatkui."

Katso myös Jotkin asiat pysyvät samoina lapsuuden maisemissa. (tämä blogi. 'uimala')


8.7.18

Värikollaasit: Mansikan makeus

IMG_8756


Tässä ovat tämän viikon värit.
Kollaasi 135 Mansikan makeus





IMG_8754

Aitan seinää Savonkadun varrella.

old red barn wall

Saman aitan seinää

Kollaasi-vadelma

Kollaasi pikkukaupungin aitasta


punaiset aitat

Pikkukaupungin inhimillisyydestä ja rakkaudesta eläimiä kohtaan kertoo tämä pieni mökki, jossa asui mäyräkoira Netta 1970-luvulla. Se on säilytetty kotipihallaan.

Ja lopuksi mansikkakakkua kaikille!

strawberry cake

Mukavaa sunnuntaita!