Kirjassani matematiikan lehtori Kauno Kulma (fiktiivinen henkilö) pohtii:
"Kylmä sota oli alkanut pian toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1946 helmikuun yhdeksäntenä päivänä Stalinin radiopuheesta, jossa hän julisti neuvostosysteemin paremmuutta maailman ongelmien ratkaisuissa. Se ei ole mikään korttitalo, joka hajoaa, vaan paras kaikista, elinvoimainen. Maaliskuun viidentenä Churchill vastasi Stalinin puheeseen, piti rautaesirippupuheensa Yhdysvalloissa: rautaesirippu oli laskeutunut Euroopan halki Itämereltä Adrianmerelle, Itä- ja Keski-Euroopan vanhat pääkaupungit olivat Moskovan kontrollissa. Neuvostoliitto oli kieltänyt vapaat vaalit Tshekkoslovakiassa ja Puolassa. Ja sitä menoa.Tämä oli kylmää sotaa, ajatteli Kauno. Kumpikin osapuoli levitti vakoilijansa. Elettiin jännittäviä aikoja ja oltiin varpaillaan." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa, sivulla 36 )
Oliko maaseudulla oikeasti desantteja ja vakoilijoita? Oli. Emme tiedä heistä paljon. Lue blogikirjoitus Desantteja Pöljällä.
Desantteja ja vakoilijoita jäi Suomeen myös sodan jälkeen. Vakoilu jatkui.
