Miss Marple ja muut entisajan viisaat neulojat

Neuloessa voi haaveilla vaikkapa matkasta.

1950-luvun alussa neulottiin paljon, elettiin edelleen pula-aikaa, purettiin ja neulottiin puretuista langoista uutta, parsittiin sukkia ja paikattiin vaatteita. Sanottiin 'paikka paikan päälle on markka markan päälle'.

Agatha ChrIstien Miss Marple neuloo ja virkkaa. Onko siinä yksi syy hänen terävään älyynsä ja hyvään muistiinsa?

"En ole koskaan ymmärtänyt miksi Agatha Christie keksi niinkin epäuskottavan hahmon kuin neiti Marple. Mummohan kutoo koko ajan ja on silti muka fiksumpi kuin muut henkilöt yhteensä", näin ihmetteli aikoinaan nimimerkki Tuomas Kiiltomadon keskustelussa, johon otin osaa. 

Hän ja moni muukaan ei tiennyt silloin, että neulominen on hyväksi aivoille.  

Neulominen on terveellistä. Se vähentää stressiä. Neulomisasentokin on rentouttava. Kun keskittyy neulomiseen, unohtaa huolensa. Neulominen on meditaatiota, jota voi harjoittaa kenenkään ihmettelemättä vaikka matkalla.

Neulominen pitää vireänä. Kuten sanaristikot - ja ristipistojen ompeleminen - se treenaa aivoja. Ja se kasvattaa uusia aivosoluja ja vahvistaa entisten välisiä yhteyksiä. Se voi estää dementiaa.

Tuomaan epäily neulojien älynlahjoista ei ole ensimmäinen kirjallisessa maailmassa. Sanoihan jo teräväkielinen Edith Sitwell Virginia Woolfen olevan vain "kaunis neuloja". (Virginia Woolf ja neulominen) Virginia Woolf knitting (blogissa Blogging Woolf, uusi linkki)
Tämä kirjoituksen on ollut aikaisemmin lyhyempänä toisessa blogissani vuonna 2007.