Etusivu

20.3.19

Linja-autoasema ja poliisilaitos


"Kaupungin poliisilaitos oli toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan kenkälaatikkoa muistuttavan linja-autoaseman sivurakennuksessaentisessä myymälässä, jonka korkea näyteikkuna oli vahvistettu kaltereilla. Torin reunassa sijainnut entinen poliisiasema oli tuhoutunut talvisodan suurpommituksessa. Poliisiaseman ahtaus hellitti hiukan vasta silloin, kun poliisi sai käyttöönsä Kauppahallin yläkerran entisen hallinkahvilan, jossa oli nyt poliisilaitoksenkansliapoliisipäällikön virkahuone ja rikospoliisintoimisto." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018) nettikaupoista paperikirjana ja E-kirjana.

2019


Palaan tähän samaan kaupunkin uudessa kirjassani. Nyt kuitenkin 1940-luvulle enimmäkseen maaseudulle Runnin taakse. Sinnepäin lähti linja-auto tältä asemalta, ei kuitenkaan perille asti ennen kuin vasta 1950-luvulla. Sitä ennen mentiin usein laivalla ja käveltiin loppumatka.

"Kaupungissa oli sanottu, että kohta alkaa sota. Syrjäkylässä korvessa lapsen on turvallista olla. Tätini oli kantanut minut rippikoulusta päästyään sylissään Särkilahti-laivalle ja sitten viiden kilometrin kävelymatkan, ensin laivarannasta kaupan ohi niityn poikki, sitten suon yli pitkospuita harppoen ja lopuksi metsien läpi kinttupolkuja oikaisten. 
(Anna Amnell Tulva 2019
#fiktio #romaani #sotalapsuus

22.1.19

Aurora-blogi: Ovi. Old doors

Aurora-blogi: Ovi. Old doors: An old door in Aleksanterinkatu Helsinki makrokuvat Ovi Kaunis ovi raitiotievaunu kympin päätepysäkillä Kirkonaitan ovi Tammelas...

18.1.19

Puutalokaupunki oli talvella kauneimmillaan


Puutalokaupunki oli talvella kauneimmillaan, sillä kuluneisuus ei näkynyt. Valkea lumi peitti puut, pensaat, kadut, talojen ja ulkorakennusten katot. Pakkasella savupatsaat kohosivat kuin joulukynttilät savupiipuista. Välillä Maila ja Misha ajattelivat, että he haluaisivat jäädä asumaan tähän pikkukaupunkiin. Se saattaisi olla ihanteellinen kasvupaikka heidän tuleville lapsilleen.


Kaikki poliisit olivat ottaneet käyttöön lämpimät yönsiniset, miltei mustat talvivaatteet, pitkät manttelit, pussihousut, saappaat ja mustat lampaannahkaiset karvahatut, joiden korvalliset voi laskea alas kovalla pakkasella. Niissä vaatteissa rikoskomisario Onni Pajala tarkeni kulkea työmatkat potkurilla Poroselän ja Kirkonsalmen kautta. (Anna Amnell. vakoilijoita pikkukaupungissa, 2018)
Blogin otsikkokuvana on nyt Iisalmen kirkonkylän kansakoulu . (1877, purettu 1960 "tarpeettomana")

7.1.19

Savon ja Kivennavan lehmätytöt

maalaismaisema ja lehmät

Mieheni löysi Tuomaan markkinoilta kauniita tyynynpäällisiä. Ne innostavat minua jatkamaan kirjoittamista 1950-luvusta. Paluu 1950-lukuun ja sitä edeltäväänkin aikaan on tapahtumasssa kahdessa tulevassa kirjassa. Mieheni mielestä olen tuo pikkutyttö, joka seuraa lehmän lypsämistä. Kerttu-tätini rakasti lehmiä. Hän kampasi niiltä otsatukat. Pikkusiskoni anoppi, Kivennavan tyttö Martta, rakasti niin paljon lehmiä, että lähti Terijoen yhteiskoulusta keskikoulun jälkeen karjatalouskouluun, josta valmistuttiin karjatalousteknikoiksi. Hän päätyi Iisalmeen, ja hänestä tuli suuren talon, historiallisen Vänrikki Stoolissa mainitun, valitettavasti jo kadonneen, Partalan talon emäntä. Entisajan tytöt olivat samalla tavalla eläinrakkaita kuin nykyajan hevostytöt.