Tämä on Tukholmassa sijaitsevan pohjoismaisen museon juhlava kahvipöytä 1900-luvun alusta, mutta kahvipöytä säilyi pitkään samanlaisena 1950-luvulle asti ja myöhempäänkin.
Tässä on vaikkapa 50-vuotispäivät tai kihlajaiset, häät tai kastetilaisuus. 1950-luvun alussa olivat kahvi ja sokeri vielä säännösteltyjä, mutta suurta juhlaa varten niitä säästettiin.
Jos suku tai ystäväpiiri oli suuri, kertyi kahvipöytään iso joukko ihmisiä. Käytettiin harvinaiskahvikuppeja ja lainattiin lisää naapureilta. Joillakin siskoksilla saattoi olla sama astiasto, jota lainattiin, aina kun toisella oli juhlat. Päivällisiäkin pidettiin, mutta kahvikutsuilla oli vapaampi tunnelma ja voitiin kestitä suurempi joukko. Lapsille saattoi olla oma pieni pöytä.
'Pöydässä on tarjolla pullapitko ja pikkuleipiä, oli lusikkaleipiä ja ässiä. Leivottiin bostonkakku ja kuivakakku, kääretorttu perheenemännän ja keittäjän tai kotiapulaisen taitojen mukaan. Kodeissa kävi myös pitokokkeja, jotka vastaavat nykyajan catering-palvelua.
Sisäkkö kaunissa asussa kutsuilla tarjoilemassa. Keskiluokan perheessäkin oli kotiapulainen. Varakkaissa perheissä oli keittäjä ja sisäkkö. Keittäjän valtakuntaa oli keittiö, ja sinne ei saanut mennä perheen rouvakaan häiritsemään.
Elävää musiikkia. Jos perheessä oli piano, soittotaitoinen aikuinen soitti juhlavaa musiikkia. Oli vielä juhlavampaa, jos joku soitti viulua tai esitti yksinlaulua. Lapset olivat suosikkiesiintyjiä. Jos oli soittotaitoisia lapsia, he joutuivat aina esiintymään. 1950-luvun alussa harrastettiin isänmaallista ja romanttista wieniläismusiikkia.
Tämän kirjoituksen lopussa on linkki keskusteluun, jossa arvellaan, että 1950-luvun syntymäpäivillä soitettiin iskelmiä. Ei ollenkaan, korkeintaan jotain hillittyä elokuvamusiikkia, sellaista kuin Kesäillan valssi (samaniminen elokuva vuonna 1951). Kodin juhlat olivat siihen aikaan arvokkaita. Runoja lausuttiin, oli yhteislaulua päivänsankarin kunniaksi. Vain nuorisojuhlissa soitettiin iskelmiä ja tanssittiin. Vasta 1950-luvun puolivälin jälkeen tuli meluisa populaarimusiikki koteihin - jos vanhemmat antoivat ostaa levysoitimen tai siihen oli varaa.
Kuvassa on verannalle katettu juhannuspöytä, kahvia, kakkua ja pikkuleipiä.
Jos perheessä ei ollut ruokasalia, katettiin keittiöön. Meillä kotona oli keittiössä levitettävä soikea pöytä, jolle laitettiin naapurin tekemä kukkasin käsinkirjailtu valkoinen liina ja kahviastiat. Äiti tarjosi herkullisia leivonnaisia: pullaa, pikkuleipiä ja mahtavan täytekakun, joka minulle tulee aina mieleen lapsuuden juhlapäivistä. Täytekakussa oli kerma- ja marjatäyte. En ole koskaan parempaa täytekakkua saanut kuin äidin laittama täytekakku.
Kts myös
50-luvun juhlapöytä (Anna-lehden keskustelu) Mainitaan keittokirja "Maija keittää kotona", ensimnäinen painos 1949.Keskustelussa mainittu toinen keskusteluryhmä on arkistoitu ja suljettu.
