1950-luvun liikennepoliisi

"– Nappi saa mennä torille vahtimaan markkinavieraita ja ohjaamaan liikennettä näyttävän näköiset valkoiset rukkaset käsissään. Pitkänä salskeana miehenä hän herättää kunnioitusta nuoruudestaan huolimatta, Pasternak jatkoi.
– Kyllä minua nyt kehutaan, sanoi Nappi leveästi hymyillen, kun vapautui kirjoituskoneen äärestä. Hän nousi seisomaan ja oikaisi itsensä täyteen pituuteensa."(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa.)

#1950-luvun #liikennepoliisi oli komea näky. !https://www.vahvike.fi/fi/kuvat/aihe/1950-luku?page=6

Pikkukaupungin poliisit

"Torin reunassa sijainnut poliisiasema oli tuhoutunut talvisodan suurpommituksessa. Kaupungin poliisilaitos oli toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan kenkälaatikkoa muistuttavan linja-autoaseman sivurakennuksessa, entisessä myymälässä, jonka korkea näyteikkuna oli vahvistettu kaltereilla. " (Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

"Poliisiaseman ahtaus hellitti hiukan vasta silloin, kun poliisi sai käyttöönsä Kauppahallin yläkerran entisen hallinkahvilan, jossa oli nyt poliisilaitoksen kanslia, poliisipäällikön virkahuone ja rikospoliisin toimisto." (Anna Amnellin romaanissa: Vakoilijoita pikkukaupungissa  2018)

Vuoden 1951 elokuva: Radio tekee murron

Vuoden 1951 kotimainen elokuva on ehdottomasti Radio tekee murron. Elonet kertoo siitä kaiken ja näyttää trailerin! Käy katsomassa ja lue katkelmia sen ajan elokuva-arvosteluista. Pääosan esittää Hannes Häyrinen.

Se on tämän aikakauden kuva. Tapahtumapaikkana on Helsinki. Radio tekee murron oli hyvin ajankohtainen vuoden 1951 ihmiselle, sillä se oli saanut inspiraationsa edellisen vuoden tositapahtumasta. Siinä esiintyvät poliisit siviiliasuissa ja virka-asuissa. Elokuvan ensi-ilta oli Helsingissä huhtikuun 6. päivä 1951, joten Helsingistä pikkukaupunkiin tullut poliisipäällikkö olisi nähnyt sen tuoreeltaan.

Kirjassani käydään paljon elokuvissa ja monista syistä. 13-vuotias Liisa sanoo, että hänen äitinsä, toimittajaenonsa Eino ja hän itse ovat elokuvahulluja. Liisan äiti sanoo, että elokuvat ovat köyhän ihmisen ylellisyyttä. Onneksi oli paljon hauskoja elokuvia ja elokuvalehtiä, joista leikattiin talteen filmitähtien kuvia ja kiinnitettiin niitä nastoilla tapettiin tai ulkohuoneen seinille, kun niitä oli kertynyt paljon. Suomalaiset rakastivat elokuvia ja elokuvatähtiä. Elokuvat toivat helpotusta 1950-luvun alun ankeaan arkeen ja kylmän sodan aiheuttamaan stressiin sekä antoivat myönteisyydellään unelmia paremmasta ajasta.

Hauska on kohtaus, jossa joukko poliiseja pyrähtää kadulle sen ajan talvitamineissaan. Kuvaan kirjassani sellaisia asuja näin:

"Kaikki poliisit olivat ottaneet käyttöön lämpimät yönsiniset, miltei mustat talvivaatteet, pitkät manttelit, pussihousut, saappaat ja mustat lampaannahkaiset karvahatut, joiden korvalliset voi laskea alas kovalla pakkasella." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

Valokuva:

Suomalainen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja teatterinjohtaja Hannes Häyrinen (1914-1991) vuonna 1939. 

http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/kuvat/hayrinen5.jpg, rajattu alkuperäisestä kuvasta.

Sivuvaunullinen moottoripyörä

Sivuvaunullinen moottioripyörä oli pitkään poliisien kulkuneuvona. Lisäksi olivat polkupyörät ja potkukelkka. Olen kuvannnut tämän moottoripyörän Helsingissä Hietalahden kirpputorilla kesällä 2006. Nykyajasta kertoo sakkolappu muovikotelossa. Kirjassani on Harley Davidson

Poliisit arkena ja kekrinä, 1930-luvun loppupuoli

Sivuvaunullinen moottoripyörä Helsingissä 6.4.2018 oikein kylmänä viimaisena iltana.

Huviajelulla Harley Davidsonin sivuvaunullisella moottoripyörällä ennen vanhaan.

Poliisimuseo: kulkuneuvot. Ensimmäisenä on hieno 1920-luvun sivuvaunullinen moottoripyörä, joka oli käytössä vielä 1960-luvulla!

Poliisilta rokkarille (vuoden 1952 malli)