Tapahtui 1950-luvulla

"Roolin valittiin Vihtori Välimäki (1909-1968), joka esiintyi lopulta neljässä Pekka ja Pätkä -elokuvassa" 
Elokuvabloggaaja Hannu Salmi. Fb
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä. 1954

Yljäämänainen ja 'varastettu rakkaus'

Elokuvan suomenkielinen nimi "Ylijäämänainen" viittaa siihen, että naisia oli sodan jälkeen paljon enemmän kuin miehiä, ja kaikille ei riittänyt miehiä. Nykyajan ihmiset eivät tajua yleensä sodanjälkeisen ajan ihmisten maailmankuvaa ja moraalikäsityksiä. HS kirjoittaa.:"--ilmestymisajankohtaan nähden moderni loppuratkaisu." Olen jälleen täysin eri mieltä kuin Helsingin Sanomat. Ensinnäkin 1950-luvun alussa oli alettu arvostaa myös naisen työssä käymistä, sillä sota-aikana miesten ollessa rintamalla, naiset olivat tulleet mukaan työelämään, vaikka osa ihmisistä arvosteli sitä. Ja toinen vahvempi syy on moraalinen. Katsojat eivät olisi hyväksyneet avionrikkojien palkitsemista elokuvan lopussa.
Elokuvan ohjaaja oli Roland af Hällström. Elokuvan nimi on ruotsiksi Varastettu rakkaus. ("som har blivit tagen olovligen och olagligen"). #1950-luvun alku, film noir
1951 Helsinki Stockmann, muoti, poliisien toiminta, sairaala, ravintolakulttuuri, sota.

Hotelli Atlas Kuopiossa oli ylellinen paikka

Hilja Valtosen romaaniin perustuvassa elokuvassa Vaimoke (1936) hääpari matkustaa Espoon kirkolta häiden jälkeen Kuopioon häämatkalle ja asuu Atlas-hotelissa Kauppatorin vieressä. 

Alla olevassa kirjoituksessa voit nähdä myös Puijon vanhan tornin ja Viipurin rautatieaseman kuvan - ja monta vanhaa autoa, ollaanhan 30-luvulla. Mutta kirjani ajassa, 1950-luvun alussa autoja oli vähän. Niitä saivat vain taksit, lääkärit ym. Elettiin vielä pula-aikaa ja muisteltiin hyviä aikoja.
https://kampiveivi.fi/tag/imperial/

Oikeaa kahvia Myrna-kahvikupeista

Kanadalaissyntyinen Montanan kaunotar Myrna Loy kahdeksalla Oscarilla palkitussa elokuvassa Parhaat vuodet
 The Best Years of Our Lives (1946). 

Myrna sai jo ennen sotaa Suomessa kaimakseen kultareunaiset kahvikupit, jotka olivat joka kodin haave. Ne olisi laitettu pääsiäisen kahvipöytäänkin.

Tämä liina voisi olla vuodelta 1951. Vaikka sota oli jo loppunut muutama vuosi aikaisemmin, kaikesta oli vielä pulaa. 
Siksi liina on tehty vanhan lakanan paloista, jotka on yhdistetty käsinvirkatulla pitsillä. Taitava isoäiti on sen tehnyt. Ruotsista on saatu lahjaksi oikeaa kahvia perheeltä, jossa yksi lapsista oli sotalapsena. Pöytään katetaan ennen sotaa ostetut Olga Osolinin suunnittelemat empire-tyyliset Myrna-astiat.

Sokeria on säästetty ja on leivottu kakku ja pullarinkilä pääsiäisen kunniaksi. Lapsille on mehua, joka on tehty puutarhan tai kasvimaan marjoista, jotka ovat säilyneet kellarissa.

Myrna-astiat YLE, kaunis kuva kattauksesta

Perinteisen Myrna-kuvion painoarkki.Designmuseo 

Arabian Design-museo sijaitsee Helsingissä Arabianrannassa.

Martat kertovat 1950-luvun pääsiäisestä.

Vuoden 1951 elokuva: Radio tekee murron

Vuoden 1951 kotimainen elokuva on ehdottomasti Radio tekee murron. Elonet kertoo siitä kaiken ja näyttää trailerin! Käy katsomassa ja lue katkelmia sen ajan elokuva-arvosteluista. Pääosan esittää Hannes Häyrinen.

Se on tämän aikakauden kuva. Tapahtumapaikkana on Helsinki. Radio tekee murron oli hyvin ajankohtainen vuoden 1951 ihmiselle, sillä se oli saanut inspiraationsa edellisen vuoden tositapahtumasta. Siinä esiintyvät poliisit siviiliasuissa ja virka-asuissa. Elokuvan ensi-ilta oli Helsingissä huhtikuun 6. päivä 1951, joten Helsingistä pikkukaupunkiin tullut poliisipäällikkö olisi nähnyt sen tuoreeltaan.

Kirjassani käydään paljon elokuvissa ja monista syistä. 13-vuotias Liisa sanoo, että hänen äitinsä, toimittajaenonsa Eino ja hän itse ovat elokuvahulluja. Liisan äiti sanoo, että elokuvat ovat köyhän ihmisen ylellisyyttä. Onneksi oli paljon hauskoja elokuvia ja elokuvalehtiä, joista leikattiin talteen filmitähtien kuvia ja kiinnitettiin niitä nastoilla tapettiin tai ulkohuoneen seinille, kun niitä oli kertynyt paljon. Suomalaiset rakastivat elokuvia ja elokuvatähtiä. Elokuvat toivat helpotusta 1950-luvun alun ankeaan arkeen ja kylmän sodan aiheuttamaan stressiin sekä antoivat myönteisyydellään unelmia paremmasta ajasta.

Hauska on kohtaus, jossa joukko poliiseja pyrähtää kadulle sen ajan talvitamineissaan. Kuvaan kirjassani sellaisia asuja näin:

"Kaikki poliisit olivat ottaneet käyttöön lämpimät yönsiniset, miltei mustat talvivaatteet, pitkät manttelit, pussihousut, saappaat ja mustat lampaannahkaiset karvahatut, joiden korvalliset voi laskea alas kovalla pakkasella." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

Valokuva:

Suomalainen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja teatterinjohtaja Hannes Häyrinen (1914-1991) vuonna 1939. 

http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/kuvat/hayrinen5.jpg, rajattu alkuperäisestä kuvasta.