Syksy pikkukaupungissa

"Rauhallinen pikkukaupunki oli osoittautunut tänä syksynä oikeaksi ongelmien pesäksi. Oli ollut kuin sekava lankavyhti selvitettävänä, ei tiennyt oliko asioilla yhteyttä vai ei. -- Eino oli laatinut rikososaston sivuhuoneeseen laajan kokoelman tämän syksyn tutkimuksiin liittyvistä kuvista. Hän kiinnitti ne huolellisesti nuppineuloilla korkkitauluihin. Työtä riitti, sillä hän oli myös poliisipäällikön autonkuljettaja ja raporttien kielentarkastaja ja puhtaaksikirjoittaja." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)



makrokuvat Syyskuu

Taivaan värit vanhassa Moskovassa

Moskova ennen vallankumousta oli kaunis monikulttuurinen kaupunki. Sen vanhasssa keskustassa voi nähdä vanhaa arkkitehtuuria. Tämän päivän värikollaasihaasteen aihe on taivaan värit, ja siihen sopii Jugend- eli art nouveau-tyyli, jota näkee Moskovan keskustassa paljon. 

Nämä kuvat ovat art nouveau- huvilasta, josssa asui jonkin aikaa myös kirjailija Maksim Gorki.

 Lasimaalaus on samasta huvilasta. Oikealla kaunis art nouveau -talo keskustassa.

Lopuksi Juged- eli Art Nouveau - tyylinen Australian Suurlähettilään residenssi, joka on Suomen suurlähetystön vieressä.

Uudet värikollaasit: Taivaan värit

Lisää Jugend/Art Nouveau -tyyliä toisessa blogissani.

Värikollaasit: Mansikan makeus

Tässä ovat tämän viikon värit.
Kollaasi 135 Mansikan makeus

Aitan seinää Savonkadun varrella.

Saman aitan seinää

Kollaasi pikkukaupungin aitasta

Pikkukaupungin inhimillisyydestä ja rakkaudesta eläimiä kohtaan kertoo tämä pieni mökki, jossa asui mäyräkoira Netta 1970-luvulla. Se on säilytetty kotipihallaan.

Ja lopuksi mansikkakakkua kaikille!

Mukavaa sunnuntaita!

Sirkuttaako vielä räystäspääsky Savossa?

Kun olin lapsi, mummolan tuvan järvenpuoleisen räystään alla oli pesä pääskysillä. Osallistun tällä viikolla värikollaasihaasteeseen räystäspääskysen väreillä, jotka ovat sinisenmusta ja valkoinen, samat värit kuin kuvassa olevassa suomalaisessa taidelasissa ja Suomen lipussa. Ylempi kuva on Facebookissa käyttämäni profiilikuva. 

Olen kuvassa 5-6 -vuotias. Kuvan otti legendaarinen iisalmelainen valokuvaaja Samuli Lehtola ateljeessaan. Hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja hän esiintyy sellaisena kuin hänet muistan kirjassani Vakoilijoita pikkukaupungissa.

Yksi tämän blogin teemoista on menetetty maailma.

Uudet  värikollaasit 131:  "Tällä viikolla kollaasin värit löytyvät pääskysen (Hirundinidae) siivensulista. "

Räystäspääsky (Delichon urbicum)

Lue lisää: 

Ville Vanhala: Räystäspääsky sirkuttaa yhä harvemmin: kanta kutistuu huimaa vauhtia. Muistatko lapsuudenkesiltä pääskysten sirkutuksen? Räystäspääsky on Suomessa uhanalainen lintulaji. - Seura Tiede ja luonto.  24.6.2016 

Västäräkin vähäiset värit - uudet värikollaasit

Nämä ovat juuri vuoden 1951 värit ja esineet: autot olivat vanhoja, polkupyörä oli tavallisin kulkuneuvo, juoksupoika vei tavarat ja kirjeet joko jalan tai pyörällä, isommat tavarat kuljetuspyörällä, jollaisia näkee 2018 antiikkikaupoissa. Olen kuvannut pyörän ja auton Helsingissä muutama vuosi sitten. Sekatavarakaupan vaaka, kaulin ja patenttikorkkipullo ovat museosta.

Koulun mustepullot ovat koululta, jossa olin kouluvierailulla, nalle on pietarilaisesta taidekahvilasta lähellä sitä paikkaa, jota kuvaan kirjassani. Kirjoituskone on Akateemisen kirjakaupan Sofi Oksanen -ikkunasta. Ja alla tämän viikon värikollaasihaasteen malli västäräkki.

Uudet värikollaasit: västäräkin vähäiset värit

Jotain herkullista: 1950-luvun kahvikutsut

Tämä on Tukholmassa sijaitsevan pohjoismaisen museon juhlava kahvipöytä 1900-luvun alusta, mutta kahvipöytä säilyi pitkään samanlaisena 1950-luvulle asti ja myöhempäänkin. 

Tässä on vaikkapa 50-vuotispäivät tai kihlajaiset, häät tai kastetilaisuus. 1950-luvun alussa olivat kahvi ja sokeri vielä säännösteltyjä, mutta suurta juhlaa varten niitä säästettiin. 

Jos suku tai ystäväpiiri oli suuri, kertyi kahvipöytään iso joukko ihmisiä. Käytettiin harvinaiskahvikuppeja ja lainattiin lisää naapureilta. Joillakin siskoksilla saattoi olla sama astiasto, jota lainattiin, aina kun toisella oli juhlat. Päivällisiäkin pidettiin, mutta kahvikutsuilla oli vapaampi tunnelma ja voitiin kestitä suurempi joukko. Lapsille saattoi olla oma pieni pöytä.


'

Pöydässä on tarjolla pullapitko ja pikkuleipiä, oli lusikkaleipiä ja ässiä. Leivottiin bostonkakku ja kuivakakku,  kääretorttu perheenemännän ja keittäjän tai kotiapulaisen taitojen mukaan. Kodeissa kävi myös pitokokkeja, jotka vastaavat nykyajan catering-palvelua.



Sisäkkö kaunissa asussa kutsuilla tarjoilemassa. Keskiluokan perheessäkin oli kotiapulainen. Varakkaissa perheissä oli keittäjä ja sisäkkö. Keittäjän valtakuntaa oli keittiö, ja sinne ei saanut mennä perheen rouvakaan häiritsemään.




Elävää musiikkia. Jos perheessä oli piano, soittotaitoinen aikuinen soitti juhlavaa musiikkia. Oli vielä juhlavampaa, jos joku soitti viulua tai esitti yksinlaulua. Lapset olivat suosikkiesiintyjiä. Jos oli soittotaitoisia lapsia, he joutuivat aina esiintymään. 1950-luvun alussa harrastettiin isänmaallista ja romanttista wieniläismusiikkia. 

Tämän kirjoituksen lopussa on linkki keskusteluun, jossa arvellaan, että 1950-luvun syntymäpäivillä soitettiin iskelmiä. Ei ollenkaan, korkeintaan jotain hillittyä elokuvamusiikkia,  sellaista kuin Kesäillan valssi (samaniminen elokuva vuonna 1951). Kodin juhlat olivat siihen aikaan arvokkaita. Runoja lausuttiin, oli yhteislaulua päivänsankarin kunniaksi. Vain nuorisojuhlissa soitettiin iskelmiä ja tanssittiin. Vasta 1950-luvun puolivälin jälkeen tuli meluisa populaarimusiikki koteihin - jos vanhemmat antoivat ostaa levysoitimen tai siihen oli varaa.



Kuvassa on verannalle katettu juhannuspöytä, kahvia, kakkua ja pikkuleipiä.

Jos perheessä ei ollut ruokasalia, katettiin keittiöön. Meillä kotona oli keittiössä levitettävä soikea pöytä, jolle laitettiin naapurin tekemä kukkasin käsinkirjailtu valkoinen liina ja kahviastiat. Äiti tarjosi herkullisia leivonnaisia: pullaa, pikkuleipiä ja mahtavan täytekakun, joka minulle tulee aina mieleen lapsuuden juhlapäivistä. Täytekakussa oli kerma- ja marjatäyte. En ole koskaan parempaa täytekakkua saanut kuin äidin laittama täytekakku.

Kts myös
50-luvun juhlapöytä (Anna-lehden keskustelu) Mainitaan keittokirja "Maija keittää kotona", ensimnäinen painos 1949.Keskustelussa mainittu toinen keskusteluryhmä on arkistoitu ja suljettu.

Uskollinen neilikka

Neilikat ovat kestäviä, ne eivät tuoksu. Niitä voi viedä sairaalaankin. Ehkä 50-luvun alussa vietiin valkoisia tai kirkkaanpunaisia.

"- Ostetaan samalla neiti Winterille kukkia, Pajala sanoi. - Neilikoita saa kuulemma viedä. --
- Toimme kukkia, hoitaja saa laittaa ne maljakkoon." (sivu 72)

Punainen neilikka (Anagallis arvensis) oli Ranskan rojalistien tunnus vallankumouksen aikana. Noista verisistä ajoista kirjoitti paronitar Orczy seikkailusarjan Punainen neilikka ("Scarlett Pimpernell") vähän yli sata vuotta sitten. 

"Poikavuosina luettu unkarilaisen emigrantin Emmuska Orzyn Punainen neilikka oli vaikuttanut ehkä Mishan ammatinvalintaan." (sivu 140)

Tämä punainen neilikka ei ole oikeasti punainen, vaan oranssi kuten yllä olevat neilikat, ja on aivan eri näköinenkin.





Punaiset neilikat. Ensimmäiset kukat, jotka sain mieheltäni, silloiselta poikaystävältäni, olivat tällaiset kirkkaanpunaiset neilikat. Hänen äitinsä oli neuvonut ostamaan neilikoita, sillä ne kestävät kesälläkin. Olimme silloin vielä koululaisia, lukiossa.

Makrokuvat: kukka

Lainaukset ovat kirjastani Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018).