"Onni Pajala ei ollut varautunut tällaiseen poliisipäällikköön: pitkä ja laiha hymyilevä nuori mies, joka kätteli heitä ystävällisesti ja ensitöikseen kehui heidän toimintaansa.
-- Edellinen poliisipäällikkö oli ollut vanha, etäinen ja äksy. Häntä suorastaan pelättiin. Pasternak lievitti Pajalan häpeäntunnetta siitä, miten yksinkertaista tämän kaupungin poliisin toiminta oli nykyään. Vihollisen pommitus oli tuhonnut poliisiaseman, ja punainen Valpo oli pitänyt heidät köyhinä ja nöyrinä. (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 56)
