Kertomus kadonneesta kaupungista

Anna Amnell. Kuva: Iisalmen Sanomat/Salmetar 1960

- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.

Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu  Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopinkandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Moskovaan ja Leningradiin, jota monet kutsuvat vielä itsepintaisesti Pietariksi.

Koulukaupungin lehti Iisalmen Sanomat kirjoitti ensimmäisen kirja-arvostelun dekkaristani. Kiitos Pirjo Nenola!

Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa. Anna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. 

Pirjo Nenola, 

arts and culture editor

Iisalmen Sanomat8.5.2018.

Nenolan arvostelu ilahdutti minua kovasti: "Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen." 
1990-luvulla kirjoittamani Aurora ja Pietarin serkut oli rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille. Vakoilijoita pikkukaupungissa on rakkaudentunnustus kadonneelle valkoiselle kaupungille, joka auttoi minua ymmärtämään myös 1900-luvun alun Helsinkiä.
Pirjo Nenola on tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto.

Lisätietoja kirjasta. 

ISBN: 978-952-805-188-6
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214  
Kirja on kovakantinen, 204 sivua. 

Cover Design: SelfPubBookCovers.com/RLSather

Copyright ©: Anna Amnell 2018

FM Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa BoD

Suomenkielinen kertomakirjallisuus. Hakusanoja: 1950-luku, murha, pikkukaupunki, Vakoilijoita pikkukaupungissa, vakoilu,  kylmä sota, kidutus, kaksoisvakoilu, vastavakoilu, puutalokaupunki, opettajat, poliisit, emigrantit, Pietari (Leningrad),  Moskova, Englanti, seurustelu

Saapuminen

"Auto kääntyi torinkulmasta, ja tuli lisää mantelinvärisiä ja haalistuneenkeltaisia matalia puutaloja, pihapuutarhoja, leveä ruohoa kasvava mäki, jossa oli heiniä seipäillä ja lehmä laitumella ja mäellä lehmän takana korkea valkoinen kirkko. Järven puolella oli puisto, jossa oli jugendtyylinen kioski ja sitten pitkä kivinen laivalaituri. 
– Tänne tulivat ennen höyrylaivat. Joka paikkaan pääsi laivalla. Pietariin asti. Mannerheimkin kävi Runnilla kylpylässä. Se oli ennen sotaa--"(Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

Se on totta, kun se on ollut sanomalehdessä

 Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa. Anna Amnell muistelee kirjansa välityksella kouluaikojensa pikkukaupunkia.   - Iisalmen Sanomat 8.6.2018.
 Isompi koko täällä https://www.flickr.com/phot…/amnellanna/42737761961/sizes/h/

Vanhan ajan kulkuneuvot: tavarankuljetus

Sota-aikana saatettiin kuljettaa tavaroita härkävankkurilla. Näin ainakin Helsingissä Eteläisellä Hesperiankadulla Töölössä kuvaamani kuvan mukaan. Tavallisempaa oli kuljettaa kesällä veneellä, talvella potkukelkalla.  Hevonen ja käärryt tai reki oli tutumpi Savossa.

1950-luvulla  kuljetettiin tavaroita monenlaisilla kulkuneuvoilla, vaikkapa tällaisella vanhalla polkupyörällä.

Tavallisempi pyörä




Tämä on jo hienompi laite

Vanhan ajan opettajat kuin kunnantaiteilijoita

Iisalmen kirkonkylän koulun opettajia ennen talvisotaa 23.5.1938 otetussa kuvassa.

Siihen aikaan kansakoulunopettajat olivat monipuolisesti lahjakkaita ja pystyviä. He  toimivat "kunnantaiteilijoita", jotka pitivät paikkakuntansa kulttuurielämää pystyssä: kirjoittivat, soittivat, lauloivat, lausuivat, ohjasivat näytelmiä ja jopa johtivat orkesteria.

Opettajat kahvitunnilla johtajaopettajan kotona, jonka työhuone toimi opettajainhuoneena:
Vasemmalla Sakari Satamo, joka  toimi oman työnsä ohella VPK:n palopäällikkönä. Hän asui paloaseman vieressä. Hän soitti aikaisemmin opettajain orkesterissa bassoa. Toinen vasemmalta on alakoulunopettaja Helmi Lappalainen, joka oli taitava kynäniekka. Hän kirjoitti hauskoja syntymäpäivä- ja nimipäivärunoja. Lempi Pekkarinen soitti alussa selloa ja myöhemmin bassoa miehensä Aaron johtamassa Amatööriorkesterissa,  joka oli yhteinen kirkonkylälle ja kaupungille. Seuraavina ovat Eini Lavikainen ja Aili Sihvonen. Aili oli taitava pianisti, joka antoi soittotunteja paikkakunnan lapsille ja toimi Amatööriorkesterin pianistina.



Opettajien orkesteri:
Aaro viulu, Aili Sihvonen piano, Sakari Satamo basso, Lempi Aurora o.s. Amnell sello (myöhemmin basso), Helvi Penttilä viulu.

Aaro, the principal playing violin in the teacher's orchestra. Teachers were supposed to be active members of the community.

Iisalmen amatööriorkesteri harjoitteli koululla, sillä johtajaopettaja toimi sen johtajana. Kuuluisat muusikot ja laulajat esiintyivät solisteina, mm Martti Talvela. Martti Talvela oli Aaron ystävä ja kävi vaimonsa kotiseudulla Iisalmessa vieraillessaan  harjoittelemassa koululla.  Martti Talvelan vaimo Annukka (o.s. Kääriäinen) asui lapsuutensa Iisalmen kirkonkylällä ja oli ollut Aaron oppilas. 
Opettajat muodostivat samalla ystäväjoukon. Helmi, Aili ja Eini olivat Aaron ja Lempin nuorimman lapsen kummitätejä.