Alitajunnassani lienee kaikunut Oskar Merikannon säveltämä Reppurin laulu, kun kirjoitin Neuvostoliittoon pienenä lapsena joutuneen kovia kokeneen naisen ensimmäisestä muistosta: ”Ensimmäinen muistoni on Moskovasta.Vanhalla hoitajallani, jota pidin isoäitinäni, oli tapana avata aamuisin pieni tuuletusikkuna ja kumarrella sen edessäniin kuin ikonin edessä. Ikonia hän ei uskaltanut pitää. Näin ikkunasta auringonnousun, kullalle hohtavan taivaan ja Kremlin kirkot aamuruskon valossa. Valo kimalteli kultaisissa kupoleissa, loisti risteissä. Lumi peitti katot silmänkantamattomiin. Kaupungin ylläolisumua.Seonensimmäinen muistoni elämästäyleensä, sellaisena, kuin sen käsitin pienenälapsena. Uskoin, ettäkaikki oli puhdasta kuin lumi ja kirkasta kuin aurinko. Tämämuisto on irrallinen, tapahtui Moskovan keskustassa jossain asunnossa Hamovnikin piirissä.” (Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)
https://www.youtube.com/watch?v=K-EthATzWzo
