Etusivu

29.6.18

Vanha huvila on nyt entistä ehompi

huvila

Villa Castrén Poroveden rannalla

Viime kesänä Iisalmen kaupunki palkkasi nuoret yrittäjät maalaamaan tämän vanhan huvilan, joka tunnetaan Castrenin huvilana tai Pursiseuran huvilana. 
Niin kaupunki kaunistuu.

Blogisisko ® Anna Amnell: Iisalmi oli ennen kaunis puutalokaupunki

Iisalmi

Savonkadulla sijaitseva kaunis talo

Iisalmi

Blogisisko ® Anna Amnell: Iisalmi oli ennen kaunis puutalokaupunki: Yksinkertaista kauneutta heijastuksia Wiivi Lönnin suunnittelema koulu - entinen tyttölyseo, nykyinen Otavan erityiskoulu - heija...

26.6.18

Saapuminen


"Auto kääntyi torinkulmasta, ja tuli lisää mantelinvärisiä ja haalistuneenkeltaisia matalia puutaloja, pihapuutarhoja, leveä ruohoa kasvava mäki, jossa oli heiniä seipäillä ja lehmä laitumella ja mäellä lehmän takana korkea valkoinen kirkko. Järven puolella oli puisto, jossa oli jugendtyylinen kioski ja sitten pitkä kivinen laivalaituri. 
– Tänne tulivat ennen höyrylaivat. Joka paikkaan pääsi laivalla. Pietariin asti. Mannerheimkin kävi Runnilla kylpylässä. Se oli ennen sotaa--"(Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

23.6.18

Emigranttisukua

beach in Iisalmi
"– Nyt pitää poliisipäällikön lähteä heti sairaalalle, huuteli palvelustyttö huvilan rappusilta Pasternakille, joka oli aamu-uinnilla järvessä. Pajala oli soittanut. Pasternak ui rantaan, otti kylpypyyhkeen rantakiveltä ja juoksi mäkeä ylös huvilan pihalle, jonne Pajala oli tullut jo hallilta taksilla.
-- Minä pelkäsin, että on tapahtunut jotain ikävää, Pasternak sanoi kuivaten itseään pyyhkeellä ja meni huvilan yläkertaan pukeutumaan. Pajala ehti huomata, että Pasternakilla oli kreikkalaiskatolinen risti kaulassa. No, evakkohan hän oli ja venäläistä emigranttisukua. Pajala oli luullut häntä nimen perusteella juutalaiseksi." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa, 2018, sivu 72)

22.6.18

Juhannus Savossa

Midsummer wildflowers

Kun olin lapsi, menimme juhannuksena mummolaan Runnin lähelle. Alussa mentiin laivalla Haukilahteen ja sieltä loppumatka polkuja ja pitkospuita kävellen. Vasta sodan jälkeen 1950-luvulla saatiin maantie ja linja-auto. 

Portaiden molemmilla puolin oli nuoria koivuja, sisällä oli kukkia pistettynä seinänrakoihinkin. Mummo oli paistanut korkean pinon lettuja, joita olivat hellan reunalla saviruukussa. 

Kun tätini ja enoni olivat nuoria, mentiin veneellä järven toiselle puolen juhannuskalliolle, jossa he tanssivat kylän muiden nuorten kanssa. Ennen ukkikin soittti siellä viulua. Nuorin tätini kertoi, että äiti ja hänen järven toisella puolen asuva lapsuudenystävänsä lauloivat. Niillä naisilla oli kaunis ääni.

Onnellista juhannusta!

Katso myös Pirjo Nenolan kirja-arvostelu kirjastani Vakoilijoita pikkukaupungissa.



Hyvää juhannusta!

huvila

Huvila Haukiniemessä.
Millaista olisi katsoa yläparvekkeelta juhannusyön aurninkoa järven yläpuolella?

17.6.18

Wivi Lönn suunnitteli tämän koulun







Värikollaasi värimalli 'Ketoneilikka'













Tämän Savonkadun ja Otavankadun kulmassa olevan koulutalon on suunnitellut Wivi Lönn. Hän oli Suomen ensimmäinen naisarkkitehti, jolla oli oma arkkitehdintoimisto. Rakennuksessa toimi alkujaan Otavan koulu, ent. kansakoulu. (1908) Iisalmen Tyttölyseo (1949-1957).




Wivi Lönnin muistolaatta Helsingissä

Huvila järven rannalla

huvilan veranta

"Huvilassa asuva saattoi katsella talon ympärillä olevia maisemia kaukoputken kanssa kuten kapteeni laivastaan. Toisessa kerroksessakin parvekkeet kiersivät koko talon. Järven puolella oli talon levyinen avoveranta, josta näki kolmeen suuntaan ja alakerrassa oli leveät portaat, joilta saattoi ihailla auringonlaskua tai kuutamoa järven yllä." (Vakoilijoita pikkukaupungissa, vt. poliisipäällikkö Pasternakin vuokraama huvila)




unnamed-1

Iltahämärässä


Kuva pohjoiseen yläkerran ikkunasta

sisällä

(Pursiseuran huvila, Iisalmi Haukiniemi)

12.6.18

Se on totta, kun se on ollut sanomalehdessä

Iisalmen Sanomat 8.6.2018


 Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa. Anna Amnell muistelee kirjansa välityksella kouluaikojensa pikkukaupunkia.   - Iisalmen Sanomat 8.6.2018.
 Isompi koko täällä https://www.flickr.com/phot…/amnellanna/42737761961/sizes/h/

Vanhan ajan kulkuneuvot: tavarankuljetus

Härkävankkurit

Sota-aikana saatettiin kuljettaa tavaroita härkävankkurilla. Näin ainakin Helsingissä Eteläisellä Hesperiankadulla Töölössä kuvaamani kuvan mukaan. Tavallisempaa oli kuljettaa kesällä veneellä, talvella potkukelkalla.  Hevonen ja käärryt tai reki oli tutumpi Savossa.

Old time carrier bike

1950-luvulla  kuljetettiin tavaroita monenlaisilla kulkuneuvoilla, vaikkapa tällaisella vanhalla polkupyörällä.


IMG_4887

Tavallisempi pyörä


IMG_7018

Tämä on jo hienompi laite

10.6.18

Sirkuttaako vielä räystäspääsky Savossa?

räystäspääskynen-jpg

Kun olin lapsi, mummolan tuvan järvenpuoleisen räystään alla oli pesä pääskysillä. Osallistun tällä viikolla värikollaasihaasteeseen räystäspääskysen väreillä, jotka ovat sinisenmusta ja valkoinen, samat värit kuin kuvassa olevassa suomalaisessa taidelasissa ja Suomen lipussa. Ylempi kuva on Facebookissa käyttämäni profiilikuva. 

Olen kuvassa 5-6 -vuotias. Kuvan otti legendaarinen iisalmelainen valokuvaaja Samuli Lehtola ateljeessaan. Hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja hän esiintyy sellaisena kuin hänet muistan kirjassani Vakoilijoita pikkukaupungissa.
Yksi tämän blogin teemoista on menetetty maailma.

Uudet  värikollaasit 131:  "Tällä viikolla kollaasin värit löytyvät pääskysen (Hirundinidae) siivensulista. "



Räystäspääsky (Delichon urbicum)


Lue lisää: 

Ville Vanhala: Räystäspääsky sirkuttaa yhä harvemmin: kanta kutistuu huimaa vauhtia. Muistatko lapsuudenkesiltä pääskysten sirkutuksen? Räystäspääsky on Suomessa uhanalainen lintulaji. - Seura Tiede ja luonto.  24.6.2016 


8.6.18

Pirjo Nenolan kirja-arvostelu Iisalmen Sanomissa


Koulukaupungin lehti Iisalmen Sanomat kirjoitti ensimmäisen kirja-arvostelun dekkaristani. Kiitos Pirjo Nenola!
Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussaAnna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. 
Pirjo Nenola, 

arts and culture editor

Iisalmen Sanomat8.5.2018.
Nenolan arvostelu ilahdutti minua kovasti: "Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen." 
1990-luvulla kirjoittamani Aurora ja Pietarin serkut oli rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille. Vakoilijoita pikkukaupungissa on rakkaudentunnustus kadonneelle valkoiselle kaupungille, joka auttoi minua ymmärtämään myös 1900-luvun alun Helsinkiä.
Pirjo Nenola on tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto.

5.6.18

USA


visited 37 states (74%)
Create your own visited map of The United States
Olen joskus käynyt kaikki tarkkaan läpi ja laskenut, että näitä oliis 37, mutta nyt en keksi mikä voisi olla 37. valtio, jossa olen käynyt. Montanassa ja sen lähellä olevissa valtioissa kävin vaihto-oppilaana. Silloin kiersimme myös muualla, muttaen muista missä kaikissa. Loput onkin tarkemmin tiedossa, sillä kävin niissä perheeni kanssa, kun asuimme Kanadassa ja teimme telttailu- ja kaupunkimatkoja.
Olisi kiinnostavaa kirjoittaa yhden jatko-osan tapahtumapaikaksi jollekin seudulle Yhdysvalloissa. Mutta mihin? Sitten on vielä Kanada, jossa asuin yhdeksän vuotta. Kaikkialla oli suomalaisia siirtolaisia.

3.6.18

Mielipiteitä: Iisalmen leveät kadut

Pekka ja Teija Isorättyä: Hirvi. Iisalmi Pohjolankatu

Pekka ja Teija Isorättyä: Hirvi. Iisalmi Pohjolankatu. Kuva: Seija Pajunen 2017

Fiktiivinen iisalmelainen rehtori vuonna 1951: 
"–Tämä kaupunki, silloinen kauppala, suunniteltiin 1800-luvulla venäläiseen tyyliin. Siksi kadut ovat leveitä, talot matalia ja pihapiirit suuria. Täällä on avaraa, pidän siitä." ( Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 26)
204 Iisalmen kirkkopuisto


Kirkkopuistonkatu talvella 2000-luvulla


"Vanhan puuarkkitehtuurin häviämisen myötä keskustan ruutukaava-alueesta on muodostunut paikoitellen hajanainen. Osa katualueista on perusteettoman leveitä (puurakentamisen aikoina katujen leveys oli perusteltua paloturvallisuussyistä). Toisaalta keskustan leveät puistoakselit ja Kirkkopuisto ovat vahva kaupunkikuvaa kokoava tekijä."

Kadonnut kaupunki

Iisalmi: puutalon rauhallista kauneutta

Savonkatu 2:n kauniit ikkunat

Asuin koko kouluajan Iisalmessa. Se oli oli siihen aikaan kaunis puutalokaupunki, jossa oli noin 2000 asukasta. Pääkatuna pitämämme Savonkatu vei rautatieasemalta kaupungin halki vesitornille ja järvenrantaan. 

Me asuimme yleensä pääkadun varrella tai sen vieressä olevissa kortteleissa.Talot olivat enimmäkseen yksikerroksisia ja vaaleaksi maalattuja. Useimmilla perheillä oli huoneen ja keittiön asunto, mutta huoneet olivat hyvin suuria ja korkeita. Meillä oli aina iso keittiö, vähän samaa tyyliä kuin Carl Larssonin Keittiö-maalauksessa. 



Köket av Carl Larsson 1898

Sen ajan perheiden tyyliä oli, että isä istui kamarissa radion ääressä ja äiti puuhasi keittiössä, jonne myös hänen naisystävänsä tulivat rupattelemaan. Keittiön pöydän ääressä tekivät lapset läksynsä. Minä luin ylioppilaskirjoituksiin keittiössä matalalla jakkaralla istuen selkä lämpimään hellanmuuriin nojaten.

Iisalmi rantakioski

Iisalmen laivarannan kioski

Opiskeluvuosieni aikana vanha Iisalmi katosi melkein kokonaan. Hyvin lyhyessä ajassa puutalot hajotettiin, ja niiden tilalle rakennettiin tiilitaloja. Sama tapahtui Iisalmen kirkonkylässä. Kuuntelin järkyttyneenä, kun anoppini kertoi puhelimessa, että kartanomainen kirkonkylän kansakoulu purettiin, ja vanhat tavarat vietiin sieltä kaatopaikalle. Onneksi kirkonkylän puolelta pelastettiin "Brofeltin pappila" Helsinkiin Seurasaareen.

Iisalmen Kansakoulu (1908), Tyttölyseo (1949-1957): Wivi Lönn designed this school

Jännitän sitä, milloin puretaan Wivi Lönnin suunnittelema kaunis koulurakennus, kouluaikojeni Iisalmen tyttölyseo. Olen onneksi kuullut sanottavan, että se säilytetään.

Olen nähnyt nettikeskusteluista, että monet entiset ja nykyiset iisalmelaiset surevat sitä, että vanha kaunis rakennuskulttuuri tuhottiin. Minä elän ainakin mielessäni edelleen siinä kauniissa Iisalmessa, joka oli ennen. Olisipa säästetty edes muutama kortteli. 

Iisalmen Sanomat julkaisee viikkoliitteessään Salmettaressa kuvia vanhasta Iisalmesta, ja lukijat lähettävät muistojaan kadonneesta kaupungista. Asuimme useissa taloissa, mutta vain yksi niistä on jäljellä, ja se on täysin muuttunut.

Iisalmi: Savonkatu 2

Savonkatu 2, kauniisti korjattu talo, mutta talon pihan puoli on täysin muutettu,

Kotiväkeni asui vuokralla tässä talossa siihen aikaan, kun olin jo opiskelija ja asuin Helsingissä. Asuimme talon keskiosassa, joka näkyy kuvassa oikealla. Kuvassa olevan suuren ikkunan paikalla oli syvennys, jossa oli keittiön ikkuna. Keittiössä oli iso ruokakomero, kuin huone, jonka hyllyt notkuivat ruokaa joulunaikaan. Ruokakomeron ikkuna oli niin iso, että pikkusiskoni meni siitä kerran oppikouluaikana sisälle, kun tuli myöhään kotiin. Alakerrassa oli  kaksi huonetta ja keittiö. Yksi huone oli yläkerrassa. Sitä vuokrattiin koululaisille paitsi kesällä, jolloin se oli sisarteni huone tai olin mieheni ja lasteni kanssa kesälomalla Iisalmessa.

aitta Savonkatu 2

Olimme koko perhe kesälomalla tässä talossa ja nukuimme toisinaan kuvakollaasissa näkyvässä punaisessa hirsiaitassa. Pihalla oli kullakin vuokralaisella kasvimaa ja marjapensaita. Kamarin ja tyttöjen huoneen ikkunoista näkyy uimaranta ja uimala. Äitini kävi aamuisin uimassa järvessä jäiden tuloon asti.

Kuvia: Iisalmi eri vuodenaikoina kansiot
Puutaloja Iisalmessa, Porvoossa, Turussa, Helsingissä, Raumalla jne
Iisalmen uimala
Iisalmen Tyttölyseo -kansio (vanha Jugend-rakennus)
Iisalmi talvella (37 kuvaa)
Lue myös Kun koti kävi ahtaaksi.

Lisäys: Lönnin suunnittelema koulu on ulkoapäin kuten ennenkin mutta ei kannata mennä sisälle. Entinen tyylikkyys on poissa. Miksi ihmeessä sitä ei voitu säilyttää?

Ja täällä kirjaston kuvakokoelma  Idyllinen Iisalmi uudessa paikassa.
Tämä on Blogisisko-blogissani nimellä Vanha kaunis Iisalmi 2
https://blogisisko.blogspot.com/search?q=vanha+kaunis+iisalmi

Häät 1950-luvulla

Kaija ja Mauri

Häät kesällä 1950. Morsiamella on pitkä valkoinen hääpuku, valkoiset käsineet ja pitkä tyllihuntu. Hänellä on morsiuskruunu, joka on todennäköisesti lainattu kello- ja kultasepänliikkeestä. Kukat näyttävät olevan neilikoita. Sulhasella on smokki. Tavallisempi oli musta puku.

Kuvaus häistä 30.6.1951 hääasu, tarjoilu, ruokapidot
2015 YLE irjoittaa, että juhannushäät ovat katoavaa perinnettä
Mutta vuonna 2017 Ilta=Sanomat kirjoittaa, että juhannushäät ovat tulleet takaisin.


Västäräkin vähäiset värit - uudet värikollaasit

Nämä ovat juuri vuoden 1951 värit ja esineet: autot olivat vanhoja, polkupyörä oli tavallisin kulkuneuvo, juoksupoika vei tavarat ja kirjeet joko jalan tai pyörällä, isommat tavarat kuljetuspyörällä, jollaisia näkee 2018 antiikkikaupoissa. Olen kuvannut pyörän ja auton Helsingissä muutama vuosi sitten. Sekatavarakaupan vaaka, kaulin ja patenttikorkkipullo ovat museosta.


Koulun mustepullot ovat koululta, jossa olin kouluvierailulla, nalle on pietarilaisesta taidekahvilasta lähellä sitä paikkaa, jota kuvaan kirjassani. Kirjoituskone on Akateemisen kirjakaupan Sofi Oksanen -ikkunasta. Ja alla tämän viikon värikollaasihaasteen malli västäräkki.



Uudet värikollaasit: västäräkin vähäiset värit

1950-luvun alussa vallitsi kova opettajapula



 Sota oli vaikeuttanut opettajain kouluttamista, ja miesopettajat olivat olleet sodassa. Monet eivät palanneet koskaan tai palasivat henkisesti tai fyysisesti sairaina. Oli kova opettajapula, ja palkka oli huono. Monet opettajista olivat iäkkäitä, 70-vuotiaitakin. Lapsia oli paljon.

Aaro kotiutettiin ikänsä vuoksi ja koska koulu tarvitsi johtajaopettajaansa. Hän piti kahtena vuonna luokkaa, jossa oli 60 oppilasta. Kumpanakin keväänä hän sai keuhkokuumeen. Ehkä musiikin harrastaminen palautti hänelle ilon elämään ja piti hänet henkisesti terveenä sodan kauhujen jälkeen.

Monet miesopettajat palasivat sodasta invalideina. Kirjassani on fiktiivinen henkilö 

"piirustuksenopettaja Sutinen, synkkäkatseinen mies, sotainvalidi, joka ontui toista jalkaansa --lyseon yläluokkien pojat tappelivat käsikähmässä joidenkin kokemattomien nuorten miessijaisten tai sodassa invalidisoituneiden opettajaparkojen kanssa. Se oli surullista. Ainakin yhdellä opettajalla oli aivoissa kranaatinsirpaleita. Piirustuksen opettaja Sutinen oli rampa, mutta hän oli suosittu oppilaiden keskuudessa, vaikka oli  monien opettajien mielestä varsinainen maanvaiva ihmeellisine juttuineen." (sivu 122)


Berliini 1925


Berliini 1920-luvulla. Berliinissä kuvaamani kuva (postikorttisuurennos?)  eräässä käytävässä .

1950-luvun alku oli optimismin aikaa, mutta paluu normaaliin elämään tapahtui hitaasti. Entinen maailma oli monilta kadonnut. Saksanopettajan opiskeluaikojen Berliini on raunioina, ja häntä itseään epäillään natsimielisyydestä, vaikka hänen juutalainen rakastettunsa ja tämän suku on kuollut keskitysleirillä. Voittajavaltioiden kieli englanti alkaa syrjäyttää saksan. Kielikin on tullut syylliseksi. 

Sutinen uskoutuu lyseon opettajainhuoneessa opettajatoverilleeen: 

"Minä puolestani haluaisin mennä joskus vielä nilkuttamaan tutuille paikoille Pariisiin tai Berliiniin. Kaikki, mistä me pidimme, on kadonnut tai muuttunut tunnistamattomiksi."(sivu 69)

1.6.18

Rusalkan laulu ja sirokätinen pianisti


Witold_Pruszkowski-Rusalki. Rusalkas. Public domain picture

"Ilta-auringossa ja kynttilänvalossa kaikki naiset näyttivät kauniilta. Laulunopettaja oli ottanut nuoruudessaan laulutunteja Prahassa ja esitti aina juhlien lopuksi yleisön toivomuksesta ”Laulun kuulle”Antonin Dvorakin oopperasta Rusalka
Säestäjänä toimi jatkosodassa sähköttäjälottana palvellut metsähiiren näköinen alakoulunopettaja, joka oli taitava pianisti. Hänen taiteelliset lahjansa ja ambitionsa eivät olleet päässeet kuitenkaan toteutumaan, sillä hänen sirot kätensä olivat liian pienet, sormet eivät ylettyneet kunnolla edes yhtä oktaavia koskettimilla. Hän kulki iltaisin antamassa soittotunteja herrasväen lapsille, sillä hänellä ei ollut varaa omaan pianoon." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 34)

Vanhan ajan opettajat kuin kunnantaiteilijoita

Iisalmen kirkonkylän koulu: opettajat

Iisalmen kirkonkylän koulun opettajia ennen talvisotaa 23.5.1938 otetussa kuvassa.

Siihen aikaan kansakoulunopettajat olivat monipuolisesti lahjakkaita ja pystyviä. He  toimivat "kunnantaiteilijoita", jotka pitivät paikkakuntansa kulttuurielämää pystyssä: kirjoittivat, soittivat, lauloivat, lausuivat, ohjasivat näytelmiä ja jopa johtivat orkesteria.

Opettajat kahvitunnilla johtajaopettajan kotona, jonka työhuone toimi opettajainhuoneena:
Vasemmalla Sakari Satamo, joka  toimi oman työnsä ohella VPK:n palopäällikkönä. Hän asui paloaseman vieressä. Hän soitti aikaisemmin opettajain orkesterissa bassoa. Toinen vasemmalta on alakoulunopettaja Helmi Lappalainen, joka oli taitava kynäniekka. Hän kirjoitti hauskoja syntymäpäivä- ja nimipäivärunoja. Lempi Pekkarinen soitti alussa selloa ja myöhemmin bassoa miehensä Aaron johtamassa Amatööriorkesterissa,  joka oli yhteinen kirkonkylälle ja kaupungille. Seuraavina ovat Eini Lavikainen ja Aili Sihvonen. Aili oli taitava pianisti, joka antoi soittotunteja paikkakunnan lapsille ja toimi Amatööriorkesterin pianistina.

Opettajien orkesteri

Opettajien orkesteri:
Aaro viulu, Aili Sihvonen piano, Sakari Satamo basso, Lempi Aurora o.s. Amnell sello (myöhemmin basso), Helvi Penttilä viulu.

Aaro, the principal playing violin in the teacher's orchestra. Teachers were supposed to be active members of the community.

Iisalmen amatööriorkesteri harjoitteli koululla, sillä johtajaopettaja toimi sen johtajana. Kuuluisat muusikot ja laulajat esiintyivät solisteina, mm Martti Talvela. Martti Talvela oli Aaron ystävä ja kävi vaimonsa kotiseudulla Iisalmessa vieraillessaan  harjoittelemassa koululla.  Martti Talvelan vaimo Annukka (o.s. Kääriäinen) asui lapsuutensa Iisalmen kirkonkylällä ja oli ollut Aaron oppilas. 
Opettajat muodostivat samalla ystäväjoukon. Helmi, Aili ja Eini olivat Aaron ja Lempin nuorimman lapsen kummitätejä.