ystieto
Kustantajani BoD lähetti lämpiäiskirjoja. Tajusin tänä aamuna, miksi olin valinnut tuon väriyhdistelmän kanteen. Se sopii sodanjälkeisen maailman väreihin ja on myös samaa kuin Fasaani-vadissa, jota käytettiin kotonani tarjoiluvatina. Se tuo lämpimiä muistoja lapsuudesta. Kun palasin Kanadasta yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen, sain sukulaisilta joitain myös isotätini Sofian astioista. Sukulaiset olivat viisaasti jakaneet astiastot, jotta kaikki sukulaiset saivat jotain muistoksi suksimestarin sisaren astioista. Toinen Sofia-tädin astiastoista onkin samaa sävyä kuin Fasaani-vati.
Mieheni kotia edustaa kannessa tuo auto, jonka hänen isänsä oli ostanut 50-luvun puolivälissä käytettynä eräältä iisalmelaiselta taksilta. Uusia autoja saivat sodan jälkeen vain ne, jotka niitä todella tarvitsivat: lääkärit ja eläinlääkärit. Auto on vuoden 1951 Standard Vanguard. Appeni kuljetti siinä muun muassa bassoa, jota anoppini soitti paikallisessa amatööriorkesterissa. Appeni johti orkesteria vuosikymmenet.
Cover Design: SelfPubBookCovers.com/RLSather
Poikani on yleensä tehnyt kannet kirjoihini, mutta hän oli hyvin kiireinen päivätyössään, kun etsin kantta. Tämä netistä löytynyt firma työllistää kuvittajia ja tarjoaa edullisia kansia omakustannekirjailijoille. Se sijaitsee New Yorkin lähellä, paikassa jossa vietin vaihto-oppilaana viikon erään perheen vieraana.
Kansikuvan minulle tuntematon mies vastaa mielikuvaani kirjan nuoresta vt. poliisipäälliköstä, joka on vallankumouksen jälkeen Suomeen muuttaneen valkoisen emigranttiperheen poika. Suku on osittain sefardijuutalaisia. Kaikki on tietenkin fiktiota todellisuuden rajoissa - niin kuin koko kirja.
