Kadonnut kaupunki

Savonkatu 2:n kauniit ikkunat

Asuin koko kouluajan Iisalmessa. Se oli oli siihen aikaan kaunis puutalokaupunki, jossa oli noin 2000 asukasta. Pääkatuna pitämämme Savonkatu vei rautatieasemalta kaupungin halki vesitornille ja järvenrantaan. 

Me asuimme yleensä pääkadun varrella tai sen vieressä olevissa kortteleissa.Talot olivat enimmäkseen yksikerroksisia ja vaaleaksi maalattuja. Useimmilla perheillä oli huoneen ja keittiön asunto, mutta huoneet olivat hyvin suuria ja korkeita. Meillä oli aina iso keittiö, vähän samaa tyyliä kuin Carl Larssonin Keittiö-maalauksessa. 

Köket av Carl Larsson 1898

Sen ajan perheiden tyyliä oli, että isä istui kamarissa radion ääressä ja äiti puuhasi keittiössä, jonne myös hänen naisystävänsä tulivat rupattelemaan. Keittiön pöydän ääressä tekivät lapset läksynsä. Minä luin ylioppilaskirjoituksiin keittiössä matalalla jakkaralla istuen selkä lämpimään hellanmuuriin nojaten.



Iisalmen laivarannan kioski

Opiskeluvuosieni aikana vanha Iisalmi katosi melkein kokonaan. Hyvin lyhyessä ajassa puutalot hajotettiin, ja niiden tilalle rakennettiin tiilitaloja. Sama tapahtui Iisalmen kirkonkylässä. Kuuntelin järkyttyneenä, kun anoppini kertoi puhelimessa, että kartanomainen kirkonkylän kansakoulu purettiin, ja vanhat tavarat vietiin sieltä kaatopaikalle. Onneksi kirkonkylän puolelta pelastettiin "Brofeltin pappila" Helsinkiin Seurasaareen.



Jännitän sitä, milloin puretaan Wivi Lönnin suunnittelema kaunis koulurakennus, kouluaikojeni Iisalmen tyttölyseo. Olen onneksi kuullut sanottavan, että se säilytetään.

Olen nähnyt nettikeskusteluista, että monet entiset ja nykyiset iisalmelaiset surevat sitä, että vanha kaunis rakennuskulttuuri tuhottiin. Minä elän ainakin mielessäni edelleen siinä kauniissa Iisalmessa, joka oli ennen. Olisipa säästetty edes muutama kortteli. 

Iisalmen Sanomat julkaisee viikkoliitteessään Salmettaressa kuvia vanhasta Iisalmesta, ja lukijat lähettävät muistojaan kadonneesta kaupungista. Asuimme useissa taloissa, mutta vain yksi niistä on jäljellä, ja se on täysin muuttunut.



Savonkatu 2, kauniisti korjattu talo, mutta talon pihan puoli on täysin muutettu,

Kotiväkeni asui vuokralla tässä talossa siihen aikaan, kun olin jo opiskelija ja asuin Helsingissä. Asuimme talon keskiosassa, joka näkyy kuvassa oikealla. Kuvassa olevan suuren ikkunan paikalla oli syvennys, jossa oli keittiön ikkuna. Keittiössä oli iso ruokakomero, kuin huone, jonka hyllyt notkuivat ruokaa joulunaikaan. Ruokakomeron ikkuna oli niin iso, että pikkusiskoni meni siitä kerran oppikouluaikana sisälle, kun tuli myöhään kotiin. Alakerrassa oli  kaksi huonetta ja keittiö. Yksi huone oli yläkerrassa. Sitä vuokrattiin koululaisille paitsi kesällä, jolloin se oli sisarteni huone tai olin mieheni ja lasteni kanssa kesälomalla Iisalmessa.



Olimme koko perhe kesälomalla tässä talossa ja nukuimme toisinaan kuvakollaasissa näkyvässä punaisessa hirsiaitassa. Pihalla oli kullakin vuokralaisella kasvimaa ja marjapensaita. Kamarin ja tyttöjen huoneen ikkunoista näkyy uimaranta ja uimala. Äitini kävi aamuisin uimassa järvessä jäiden tuloon asti.

Kuvia: 
Puutaloja Iisalmessa, Porvoossa, Turussa, Helsingissä, Raumalla jne
Iisalmen uimala

Iisalmen Tyttölyseo -kansio (vanha Jugend-rakennus)

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu (purettu)

Iisalmi talvella (37 kuvaa)
Iisalmi eri vuodenaikoina kansiot (joukossa yksi kansio Helsingistä.)
Lue myös Kun koti kävi ahtaaksi.

Lisäys: Lönnin suunnittelema koulu on ulkoapäin kuten ennenkin mutta ei kannata mennä sisälle. Entinen tyylikkyys on poissa. Miksi ihmeessä sitä ei voitu säilyttää?

Ja täällä kirjaston kuvakokoelma  Idyllinen Iisalmi uudessa paikassa.
Tämä on Blogisisko-blogissani nimellä Vanha kaunis Iisalmi 2
https://blogisisko.blogspot.com/search?q=vanha+kaunis+iisalmi

Vanhan ajan opettajat kuin kunnantaiteilijoita

Iisalmen kirkonkylän koulun opettajia ennen talvisotaa 23.5.1938 otetussa kuvassa.

Siihen aikaan kansakoulunopettajat olivat monipuolisesti lahjakkaita ja pystyviä. He  toimivat "kunnantaiteilijoita", jotka pitivät paikkakuntansa kulttuurielämää pystyssä: kirjoittivat, soittivat, lauloivat, lausuivat, ohjasivat näytelmiä ja jopa johtivat orkesteria.

Opettajat kahvitunnilla johtajaopettajan kotona, jonka työhuone toimi opettajainhuoneena:
Vasemmalla Sakari Satamo, joka  toimi oman työnsä ohella VPK:n palopäällikkönä. Hän asui paloaseman vieressä. Hän soitti aikaisemmin opettajain orkesterissa bassoa. Toinen vasemmalta on alakoulunopettaja Helmi Lappalainen, joka oli taitava kynäniekka. Hän kirjoitti hauskoja syntymäpäivä- ja nimipäivärunoja. Lempi Pekkarinen soitti alussa selloa ja myöhemmin bassoa miehensä Aaron johtamassa Amatööriorkesterissa,  joka oli yhteinen kirkonkylälle ja kaupungille. Seuraavina ovat Eini Lavikainen ja Aili Sihvonen. Aili oli taitava pianisti, joka antoi soittotunteja paikkakunnan lapsille ja toimi Amatööriorkesterin pianistina.



Opettajien orkesteri:
Aaro viulu, Aili Sihvonen piano, Sakari Satamo basso, Lempi Aurora o.s. Amnell sello (myöhemmin basso), Helvi Penttilä viulu.

Aaro, the principal playing violin in the teacher's orchestra. Teachers were supposed to be active members of the community.

Iisalmen amatööriorkesteri harjoitteli koululla, sillä johtajaopettaja toimi sen johtajana. Kuuluisat muusikot ja laulajat esiintyivät solisteina, mm Martti Talvela. Martti Talvela oli Aaron ystävä ja kävi vaimonsa kotiseudulla Iisalmessa vieraillessaan  harjoittelemassa koululla.  Martti Talvelan vaimo Annukka (o.s. Kääriäinen) asui lapsuutensa Iisalmen kirkonkylällä ja oli ollut Aaron oppilas. 
Opettajat muodostivat samalla ystäväjoukon. Helmi, Aili ja Eini olivat Aaron ja Lempin nuorimman lapsen kummitätejä. 

Kauppatori

"Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila." 
Alkuperäinen kuva Albin Aaltonen E118 vuodelta 2008(valokuvataiteen museo)http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/#valokuvaaja/9467

Puutalojen ihanuus

Tämä on Helsingin lähellä olevaa Meilahden huvilakaupunkia, jossa on säilynyt samanlaista puutalojen tunnelmaa, jota oli kouluvuosieni kaupungissa. Sinne pääsee raitiovaunulla 4 (Tällä hetkellä bussi 4 X katutöiden vuoksi), ja lähellä on Meilahden ruusutarha.








Tämä on jäljellä. Kirjassa huvila, jonka Misha vuokraa.

Jäljellä olevia rakennuksia Iisalmessa. Alhaalla oikealla on entisen kaupunginkirjaston pihanpuoleinen näkymä. Suurin osa rakennuksista oli vielä 1950-luvun alussa matalia puutaloja, joiden pitkä sivu oli kadulle päin ja sisään pihaan kuljettiin lauta-aidassa olevasta portista. Mutta oli myös huvilamaisia yhden perheen taloja.

Nämä ovat samalla tämän viikon Uudet värikollaasit -haasteen 128 Peipponen-väreihin sopivat kollaasit.

Katso kuvia kansiostani Puutalot, mm Iisalmi, Helsinki, Kuopio, Lohja, Porvoo, Turku, Kivilahden torppa,  Rauma, Moskova (Tolstoin talo)
Raasepori
Rauma-kansio




Iisalmen entinen lyseo, jossa presidentti Kekkonen kävi ensimmäisen luoka oppikoulua.
Iisalmi, "Kekkosen koulu" ja muita vanhoja rakennuksia.

Jotkin asiat pysyvät samoina lapsuuden maisemissa.

Jotkin asiat pysyvät samoina lapsuuden maisemissa. "– Tuossa on funktionalistinen rantapaviljonkimme. Siellä on pukuhuoneet kesällä uimiseen, talvella luisteluun. Unelma näytti matalaa valkoiseksi maalattua rakennusta."



"– Se on niin kuin jostakin modernista elokuvasta, sanoi Maila ja ajatteli, että täällä oli eletty ennen sotia hienoa elämää. 
Hiekkarannan takana oli sinisenä kimalteleva järvi ja vastapäisellä rannalla kellertävinä hohtavat pellot ja kaukana siintävät vuoret ja metsät. " (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 27)

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018

 Vakoilijoita pikkukaupungissa
ISBN: 978-952-805-188-6  
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214

Pienessä puuutalokaupungissa ei ole ollut yhtään murhaa 20 vuoteen, mutta koulujen juuri alkaessa tyttölyseon rehtori Unelma Salo löydetään murhattuna vuoteestaan.

Poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja poliisit toimivat linja-autoaseman sivurakennuksessa ja kauppahallin yläkerran entisessä kahvilassa.

Uusi poliisipäällikkö lainopin kandidaatti Mihail Pasternak rakastuu englannin tuntiopettajaan Maila Winteriin, jota epäillään sukulaisensa murhasta. 

Pystyykö rikoskomisario Onni Pajala selvittämään yhä sotkuisemmaksi käyvän vakoilun ja rikosten vyyhden?
Vakoilijoita on rautaesiripun molemmin puolin. Tarina vie kylmän sodan alun Suomeen, englantilaiseen kylään sekä Moskovaan ja Pietariin.

FM Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

https://paluu-1950-lukuun.blogspot.fi

Author photograph: Aune Kämäräinen

Tämän blogin kaunistuksena on valokuvia eräästä pikkukaupungista ja kanadalaiselta kuvapalvelulta edullisesti hankittuja kuvia 1950-luvun toimittajan ja poliisin työstä.