Etusivu

25.10.18

Arvostelukappaleet


Valokuvassa on kylmän sodan aikainen kirjoituskone, joka oli joitakin vuosia sitten Akateemisen kirjakaupan näyteikkunassa koristeena.

Arvostelukappaleita ilmaiseksi toimittajille ja kirjabloggaaajille


"--hoitajani vei minut kauniin ja hermostuneen naisen luo, joka sanoi olevansa äitini--. Hän istui toimistotarvikkeilla kuormitetun pitkän työpöydän ääressä edessään useita kirjoituskoneita. Oli korkeita paperipinoja, jotka näyttivät kaatuvan, teroitettuja lyijykyniä ja sanakirjoja, mustepulloja, monenlaisia esineitä, jotka opin vähitellen tuntemaan. --Äiti käytti amfetamiinia ja muita huumeita, jotta jaksoi tehdä töitä. Hänen kauniit kasvonsa kuihtuivat vähitellen, hänen muistinsa heikkeni, hänen täytyi tarkistaa sanat yhä useammin sanakirjoista. Lopulta hän pyysi minua tarkistamaan."(#Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)
Va

Helsingin kirjamessut 2018


Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa.(2018) Helsingin kirjamessuilla esillä ja myynnissä BoD:n osastolla. halli 6, käytävä G osasto 6g41.

Eräs tuttavani luuli, että minulla on koti täynnä kirjalaatikoita.Omakustantaminen on kai tarkoittanut ennen sitä, että on joutunut ostamaan itse jopa satoja kirjoja ja myymään niitä kotoa käsin. Books on Demand eli BoD ja muut kirja kerrallaan palvelut painavat kirjoja vain sitä mukaa, kuin niitä tilaavat joko yksityiset, kirjastot tai kirjakaupat. Ei mitään stressiä.
Tilaa ajoissa joululahjaksi.

20.10.18

”Leppoisaa luettavaa” Stalinin ajalta

The House on the Embankment

Kuvassa Juri Trifonovin kirjassa kuvattu "Talo rantakadulla", 1930-luvulla rakennettu valtava mammuttirakennus, kauhujen talo. Moskova.

Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehden 3/2018 kirja-arvostelijan mukaan esikoisdekkarini Vakoilijoita pikkukaupungissa on "leppoisaa luettavaa ja palauttaa varttuneelle lukijalle muistoja sodan jälkeisestä ajasta".

Kovaan menoon ovat "vähemmän varttuneet" dekkareissa tottuneet, jos seuraava sivulla 110 oleva laittomasti maahan tulleen (fiktiivisen) henkilön poliisikuulustelussa kertoma varhaislapsuuden muisto Stalinin ajan Moskovasta on leppoisaa:

 "Tulin isän työhuoneen ovelle. Se oli hiukan raollaan. Huoneesta kuului kovaäänistä puhetta, vieraita ääniä. Kurkistin ovenraosta. Kaksi vierasta miestä moitti vanhaa miestä, joka oli polvillaan heidän edessään selin heihin. Vanhus katsoi minuun. Hänen silmänsä olivat kauhusta selällään. Toinen miehistä painoi pistoolin hänen niskaansa, kuului outo suhahtava ääni, ja vanhus lyyhistyi maahan kuin säkki ja kaatoi pienen pöydän. Murhaajat käärivät itämaisen maton murhatun ympärille, nauroivat ja raahasivat mattokäärön ulos pariovista, jotka olivat huoneen takaseinässä. Kuului lasin kilinää, mikä pelasti minut, sillä huudahdin kauhusta. Hiivin makuuhuoneeseen. Sydämeni hakkasi. Painuin peiton alle ja suljin silmäni. Minulla oli edelleen hirveä jano.

Äiti ja isä tulivat puistosta iloisina posket punaisina ulkoilmasta, äiti kosketti otsaani ja sanoi, että kuume oli noussut.
 – He ovat vieneet työhuoneen maton, kuiskasi äiti isälle. – Pesulaan, sanoi isä. Tiesin, että hän valehteli. Saimme uuden maton."
(Anna Amnel: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 110)

 Se oli tosi leppoisaa - vai mitä?

 Pirjo Ylöstalo: "Haparointia 1950-luvulla". Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. Books on Demand 2018.203 s. - Ruumiin kulttuuri. Käräjät: Dekkarit ja jännitys, 66-67.

6.10.18

Ensimmäinen muisto

Alitajunnassani lienee kaikunut Oskar Merikannon säveltämä Reppurin laulu, kun kirjoitin Neuvostoliittoon pienenä lapsena joutuneen kovia kokeneen naisen ensimmäisestä muistosta: ”Ensimmäinen muistoni on Moskovasta.Vanhalla hoitajallani, jota pidin isoäitinäni, oli tapana avata aamuisin pieni tuuletusikkuna ja kumarrella sen edessäniin kuin ikonin edessä. Ikonia hän ei uskaltanut pitää. Näin ikkunasta auringonnousun, kullalle hohtavan taivaan ja Kremlin kirkot aamuruskon valossa. Valo kimalteli kultaisissa kupoleissa, loisti risteissä. Lumi peitti katot silmänkantamattomiin. Kaupungin ylläolisumua.Seonensimmäinen muistoni elämästäyleensä, sellaisena, kuin sen käsitin pienenälapsena. Uskoin, ettäkaikki oli puhdasta kuin lumi ja kirkasta kuin aurinko. Tämämuisto on irrallinen, tapahtui Moskovan keskustassa jossain asunnossa Hamovnikin piirissä.” (Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)
https://www.youtube.com/watch?v=K-EthATzWzo

Mukana Turun kirjamessuilla 2018


Haastattelu Turun kirjamessuilla

Kirjailija Tiina Lehtineva haastattelee minua Turun kirjamessuilla 2018 Nuorisokirjailijoiden osastolla. Pöydällä on esillä myös aikaisempia kirjojani, sillä kirjoissani on yhteinen ominaisuus. Ne käsittelevät historiaa, ja melkein kaikissa on jollain tavalla mukana naapurimaamme Venäjä. 



Kirjani "Vakoilijoita pikkukaupungissa [2018] on mukana Turun kirjamessuilla young adults -ryhmään kuuluvana kirjana. Mitä on young adults -kirjallisuus? "Young Adult literature is generally described as books written for an audience of 12-20 year olds. It may also include books primarily written for adults but which have appeal to younger readers." Kirjani kuuluu tuohon jälkimmäiseen, kirjoitettu aikuisille, mutta sopii myös lukioikäisille. https://csulb.libguides.com/YAliterature

1.10.18

1950-luvun liikennepoliisi


"– Nappi saa mennä torille vahtimaan markkinavieraita ja ohjaamaan liikennettä näyttävän näköiset valkoiset rukkaset käsissään. Pitkänä salskeana miehenä hän herättää kunnioitusta nuoruudestaan huolimatta, Pasternak jatkoi.
– Kyllä minua nyt kehutaan, sanoi Nappi leveästi hymyillen, kun vapautui kirjoituskoneen äärestä. Hän nousi seisomaan ja oikaisi itsensä täyteen pituuteensa."(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa.)