Taas on tarkoitus sukeltaa Mishan maailmaan: valkoinen emigrantti ja vanhempien ja suomensukuisen vanhan lastenhoitajan muistot, laulut ja tarinat vanhasta Venäjästä ja 1950-luvun alun karu todellisuus, jonka Misha kohtaa työssään. Ja tietenkin rakkaus, sillä eihän ihminen tule toimeen ilman rakkautta. Opastajia on kirjailijalle, ei enää sokeita taluttajia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin. Kun ajattelen historiaa, muistan, että aina on suomalaisen pystykorvan pitänyt pärjätä naapurin karhun kanssa tavalla tai toisella.