Neilikat ovat kestäviä, ne eivät tuoksu. Niitä voi viedä sairaalaankin. Ehkä 50-luvun alussa vietiin valkoisia tai kirkkaanpunaisia.
"- Ostetaan samalla neiti Winterille kukkia, Pajala sanoi. - Neilikoita saa kuulemma viedä. --
- Toimme kukkia, hoitaja saa laittaa ne maljakkoon." (sivu 72)
Punainen neilikka (Anagallis arvensis) oli Ranskan rojalistien tunnus vallankumouksen aikana. Noista verisistä ajoista kirjoitti paronitar Orczy seikkailusarjan Punainen neilikka ("Scarlett Pimpernell") vähän yli sata vuotta sitten.
"Poikavuosina luettu unkarilaisen emigrantin Emmuska Orzyn Punainen neilikka oli vaikuttanut ehkä Mishan ammatinvalintaan." (sivu 140)
Tämä punainen neilikka ei ole oikeasti punainen, vaan oranssi kuten yllä olevat neilikat, ja on aivan eri näköinenkin.
Punaiset neilikat. Ensimmäiset kukat, jotka sain mieheltäni, silloiselta poikaystävältäni, olivat tällaiset kirkkaanpunaiset neilikat. Hänen äitinsä oli neuvonut ostamaan neilikoita, sillä ne kestävät kesälläkin. Olimme silloin vielä koululaisia, lukiossa.
Makrokuvat: kukka
Lainaukset ovat kirjastani Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018).
14 kommenttia:
Kuutisenkymmentä vuotta sitten annettiinkin neilikoita kuten nyt ruusuja mm. rippikukiksi.
Silloin ei ollut yhtä suurta valikoimaa kukkia. Silloin ei myöskään tunnettu samanlaista massakloonausta, mikä on tehnyt esimerkiksi orkideoista joka perheen vakiokukkia.
Kun äitini täytti 40 vuotta, hän sai enntiseltä esimieheltään (naiselta) suuren sinikukkaisen hortensian. Se oli suuri elämys minulle. Olin pienestä lapsesta asti rakastanut kedon kukkia, pitänyt niitä tavallaan kuvakirjoina, kun sodan jälkeen ei kirjoja paljon saanut. Siitä alkoi pysyvä kunnioitus kukkakauppiaita kohtaan, jotka tuovat meille niin paljon iloa elämän eri vaiheissa.
Neilikka tosiaan on kestävä leikkokukka.
kauniit neilikat
Maarit, sitä minä usein ihmettelen. Ensin voi nauttia koko kimpusta, ja lopulta myös niistä muutamista kukista, jotka kestävät kauimmin. Ne viimeiset voi laittaa pieneen maljakkoon tai lasiin.
Marika, pidän kummastakin kimpusta. Tuota oranssia sävyä näkee harvemmin.
Voi miten kiva postaus. Olin ihan unohtanut neilikat, kun en yleensä harrasta leikkokukkia. Kymmenet vuodet sitten kehuin jollekulle miten paljon pidän neilikoista. Hän siihen sanomaan että ihanko totta, nehän ovat niin tavallisia. Outo ajatus, neilikka on ihmeellinen ja kiehtoo mielikuvitusta pelkällä olemuksellaan ♥
Rita, yhteen aikaan neilikat olivat tavallisia, kun paljon muita ei saanut ja piti ajatella kestävyyttä - niin kuin tuleva anoppini oli neuvonut poikaansa. Hän ajatteli varmaankin, että ei koulutyttö usein kukkia saa. Se oli totta. Rippikuvaan oli muutama kukka, ylioppilaaksi enemmän, silloin ruusuja, mutta vain muutama. Mieheni sai paljon ruusuja, sillä hänen isänsä oli mukana kaikessa mahdollisessa, niin kuin hänen kirkonkylän koulun johtajaopettajan oletettiin olevan. Kaikkien aikojen ennäys oli paijallisen pankinjohtajan poika, jolle tuli niin paljon ruusuja, että ne piti laittaa kylpyammeeseen.
Meillä oli kotona kasvimaa, ja lisäksi äiti kävi poimimassa kedon kukkia. Ja tietenkin olivat äidin rakkaat ruukkukukat. Meillä oli aina kukkia. Mieheni jatkaa perinnett' ja ostaa minulle koko ajan leikkokukkia ja orkideoja. Siinä on meidän kesähuvila.:)
Minä pidän neilikoista, nykyään on niin hienoja sävyjäkin. Vihreä on aika kiva...
Riitta, se on raikas, ainakin minulle uusi neilikan väri. Neilikat ovat edelleen käytöllisiä kestävyytensä vuoksi, ja niitä voi ostaa monissa väreissä. Aika ylellinen valikoima kukkia on meillä nykyajan ihmisillä.
Kaunis ja kestävä neilikka. <3
Kauniisti kuvattu kukka. Neilikka on ihana ja kestävä kukka, nykyiset terttuneilikat ovat varsin somia ja värejä löytyy jokaiseen makuun:)
Ihanat neilikat!
Marie, kestävyystekee siitä suositun.
Irja, kukkia on niin monenlaisia javärisiä, että niistä saa loputtomasti iloa.
Pieni lintu, olen samaa mieltä.
Lähetä kommentti