VAKOILIJOITA PIKKUKAUPUNGISSA

20.3.22

Pikkukaupungin saunassa


Kuva: Vanhat kuvat Iisalmi/Kaarina Yli-Hukkala Otavan sauna

Talonmiehen rouva oli luuttuamassa rappukäytävää.

”Miten teillä on vettä, mutta minulle ei tullut vettä kylpyhuoneeseen”? Maija

kysyi.

”Vedet on poissa katutyön takia. Käykää kaupungin saunassa”.

Missä sellainen on?”

”Riistakadun päässä. Viette pyhkeen ja saippuan mukananne. 

Privaattipuoli on varmanakin jo varattu, mutta kyllä naisten puolelle aina pääsee.

Ottakaa saunakassi mukaan ja pikkkurahaa lippuluukulle ja limunaatia varten. 

Pyyhkeet ja omat saippuat ja tukanpesuaineet. Saunanrouva Maisssi myy vastoja. 

Älkää ottako mukaan

mitään arvoesineitä. Siellä ei ole lukollisia kappeja. Saatte kuulla parhaat juorut.”

 

Miksi hän ei ollut tullut ajatelleksi tätä aikaisemmin? Maija juoksi takaisin

huoneeseensa, pakkasi kassiin kaksi pyyhettä, toisen tukan kuivaamiseen, toisen

tarpeeksi ison korvaamaan kylpytakin. Sampoopullon ja

hajusaippuaa. Ja vaihtovaatteet. Ja vanhat silmälasit, ettei kukaan tuntisi. Jos vielä

laittaisi tukan hajalleen. Puhtaat alusvaatteet.

 

Maija ei sanonut koululla mitään saunalle menosta. Matka oli lyhyt vain mäkeä

alas rantaan. Venesatama oli saunan edessä. Eteisessä oli kaksi luukkua ja kaksi

ovea, toinen naisille ja toinen miehille. Saunan rouva oli kaunis

tummatukkainen nainen, jolla oli isot korvakorut ja kirkkaan punaiseksi

maalatut huulet ja kynnnet. Erikoinen ilmestys pikkukaupungissa. 

Hän oli varmaankin Maissi. Lippukopissa oli kaksi somaa pikkupoikaa, 

jotka mutustelivat pullaa ja joivat limonaatia äitinsä

vieressä.

”Tarvihetteko vastan?” Kysyi lippuluukun rouva.

”En. Limonaadia.”

 ”Punaista, sitroa vai pommacia?”

Maija osoitti punaista ja nainen avasi patenttikorkin valmiiksi.

 

Maija ei ollut käynyt koskaan yleisesssä saunassa. Piti katsoa, mitä muut

tekivät. Vaaleanvihreäksi maalatut penkit olivat molemmmin molemmin puolin

pukuhuonetta. Leijonakoristeiset koukut vaatteita varten.

Limonaadin olisi voinut ostaa myöhemmmin, sillä myös sisäänpäin oli luukut.

Oli myös sylkykupit niin kuin rautatieasemilla."

Tekeillä jatko-osa kirjaan Vakoilijoita pikkukaupungissa. Anna Amnell copyright, luonnos 2022.

 

Ei kommentteja: