Vakoilijoita pikkukaupungissa

20.3.22

Pikkukaupungin saunassa

Kuva: Vanhat kuvat Iisalmi/Kaarina Yli-Hukkala Otavan sauna

Talonmiehen rouva oli luuttuamassa rappukäytävää.

”Miten teillä on vettä, mutta minulle ei tullut vettä kylpyhuoneeseen”? Maija

kysyi.

”Vedet on poissa katutyön takia. Käykää kaupungin saunassa”.

Missä sellainen on?”

”Riistakadun päässä. Viette pyhkeen ja saippuan mukananne.

Privaattipuoli on varmanakin jo varattu, mutta kyllä naisten puolelle aina pääsee.

Ottakaa saunakassi mukaan ja pikkkurahaa lippuluukulle ja limunaatia varten.

Pyyhkeet ja omat saippuat ja tukanpesuaineet. Saunanrouva Maisssi myy vastoja.

Älkää ottako mukaan

mitään arvoesineitä. Siellä ei ole lukollisia kappeja. Saatte kuulla parhaat juorut.”

Miksi hän ei ollut tullut ajatelleksi tätä aikaisemmin? Maija juoksi takaisin

huoneeseensa, pakkasi kassiin kaksi pyyhettä, toisen tukan kuivaamiseen, toisen

tarpeeksi ison korvaamaan kylpytakin. Sampoopullon ja

hajusaippuaa. Ja vaihtovaatteet. Ja vanhat silmälasit, ettei kukaan tuntisi. Jos vielä

laittaisi tukan hajalleen. Puhtaat alusvaatteet.

Maija ei sanonut koululla mitään saunalle menosta. Matka oli lyhyt vain mäkeä

alas rantaan. Venesatama oli saunan edessä. Eteisessä oli kaksi luukkua ja kaksi

ovea, toinen naisille ja toinen miehille. Saunan rouva oli kaunis

tummatukkainen nainen, jolla oli isot korvakorut ja kirkkaan punaiseksi

maalatut huulet ja kynnnet. Erikoinen ilmestys pikkukaupungissa.

Hän oli varmaankin Maissi. Lippukopissa oli kaksi somaa pikkupoikaa,

jotka mutustelivat pullaa ja joivat limonaatia äitinsä

vieressä.

”Tarvihetteko vastan?” Kysyi lippuluukun rouva.

”En. Limonaadia.”

”Punaista, sitroa vai pommacia?”

Maija osoitti punaista ja nainen avasi patenttikorkin valmiiksi.

Maija ei ollut käynyt koskaan yleisesssä saunassa. Piti katsoa, mitä muut

tekivät. Vaaleanvihreäksi maalatut penkit olivat molemmmin molemmin puolin

pukuhuonetta. Leijonakoristeiset koukut vaatteita varten.

Limonaadin olisi voinut ostaa myöhemmmin, sillä myös sisäänpäin oli luukut.

Oli myös sylkykupit niin kuin rautatieasemilla."

Tekeillä jatko-osa kirjaan Vakoilijoita pikkukaupungissa. Anna Amnell copyright, luonnos 2022.

13.1.22

Elokuvissa sai nauraa ja unohtaa sodan ja surut

Kuvassani vanha elokuvateatteri Kalevan talo Iisalmessa.

"Kerttu kertoi myös, että kun äidillä oli vapaata aikaa, hän meni elokuviin, niin kuin oli tehnyt minun isänikin kanssa, sillä elokuvissa sai nauraa ja unohtaa sodan ja surut." (Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä. 2019)

Joku sanoi, että koronaa ei voi verrata sotaan. Kyllä voi. Ehkä hän ei ole kokenut aikuisena sotaa. Sota on koko ajan läsnä. Samalla tavalla tällainen pandemia on koko ajan läsnä. Sen voi unohtaa nukkuessa tai hyvää elokuvaa katsoessaan. Siksi elokuvat olivat niin suosittuja sota-aikana.

4.10.21

1990-livulla kirjoitin nämä kirjat työn ohella

Aurora.kirjat. ensimmäiset kolme nimellä Pirkko Pekkarinen. Neljännen kirjoitin jo nimellä Anna Amnell, sillä lapsemme ottivat käyttöön isoäitinsä tyttönimen, ja mieheni ja minä seurasimme heitä. Nuon 1990-luvun kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä saattaa löytää vielä kirjastoista ja vanhojen kirjojen kaupoista. Kokosin 1-3 .osasta yhteisniteen (BoD), ja sitäå E-kirjana ja painettuna ( 400 sivua, sopii aikuisille ja 8-14 -vuotiaille.

Aurora ja Molly on lasten versio.Siitä voisin tehdä selkokirjan.

https://amnellanna.wordpress.com/aurora-kirjat-1991-1999/

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora

Syksy Iisalmessa

"Oli lämmin ilta. Päivä oli ollut pitkä ja hikinen. Pasternak puki uimahousut, kylpytakin ja sandaalit ja käveli alas mäkeä järven rantaan. Vesi oli pehmeää ja melko lämmintä. Ihmeellinen syksyn alku." Anna Amnell:Vakoilijoita pikkukaupungissa
kirjastoissa ja nettikaupoissa, painettuna kirjana ja E-kirjana.

28.4.21

Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä

Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä 2020 Sisälleni on leimautunut tuvan ikkuna. Siinä on kuusi ruutua. Ikkunasta näkee niittyjen yli alas metsänrajaan, jonka takana on toinen maailma. Ikkunan edessä vaihtuvat lapsuuteni vuodenajat, ja niistä tulee kuin yksi ainoa vuosi, jossa on yksi ainoa talvi, kevät, kesä ja syksy. Ne sekoittuivat niihin vuodenaikoihin, joita sukuni on kokenut, niin että me kaikki elämme samassa ajassa, jossa meidän kaikkien kokemukset ovat limittäin ja päällekkäin. Kun muistelen noita aikoja ja niitä tarinoita, joita silloin kuulin, ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneitä reunoiltaan pyöreiksi kuluneita ja haalistuneita valokuvia, jotkut oudosti valottuneita. Fiktiota ja faktaa yhdistävä romaani suurperheestä sodan aikana. Pieni lapsi viedään sotaa pakoon isovanhempien luo. Hänestä tulee kuin sisar kymmenen vuotta vanhemmalle enolleen, jonka veljet ovat rintamalla. Eino ja Liisa esiintyvät myös Anna Amnellin romaanissa Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018). Tulva Kirja on Savonia-lukulistalla https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_7153494 https://www.adlibris.com/fi/kirja/tulva-9789528014485?

6.3.21

Hääloma Kuopiossa Atlas-hotellissa

Ei vain vakoilua ja murhia, vaan haaveena on elokuvahullulla nuorella parilla ” talvinen hääloma Kuopiossa Atlas-hotellissa, jossa heidän kummankin vanhemmat olivat asuneet nuorina” (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2019) Siellä yöpyivät myös Tauno Palo ja Ansa Ikonen Valentin Vaalan elokuvassa ”Vaimoke” kuva https://kampiveivi.fi/kuvia-elokuvasta-vaimoke-1936/

Torin laidalla sijaitseva Atlas-hotelli (1929) on kuopiolaista kulttuurihistoriaa. Siellläon samaa henkeä kuin Helsingissä Ekbergin kahvilassa. Kuva Pinterest, alkuperäinen lähde epäselvä.

22.1.21

Luminen tie Vanhalle kirkolle

Helsingissä tämä kausi oli pitkään räntää, sohjoa, kalosseja ja sateenvarjoja.
Pikkukaupungissa odotti talvinen kaupunki. (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, nettikaupoissa ja kirjastoissa)
[Kirkkoa nimitetään nykyään Kustaa Aadolfin kirkoksi Kustaa IV Aadolfin (1778-1837) mukaan. ]

12.1.21

Kirja-arvostelu kirjastani Vakoilijoita pikkukaupungissa

--Olikin ilo huomata, että hän on julkaissut uuden kirjan. Uusi, aikuisille suunnattu salapoliisikirja Vakoilijoita pikkukaupungissa sijoittuu 1950-luvun Suomeen. Amnell kertoili haastattelussa tarinoita omista muistoistaan 50-luvusta sekä siitä, kuinka menneisyyteen sijoittuva tarina kertoo aina myös jotain nykypäivästä. Hänen romaaninsa päähenkilö on esimerkiksi pakolaisvanhempien lapsi."

Turun kirjamessut 2018 blogissa Todella vaiheessa

29.10.20

Vakoiluelokuva vuodelta 1948

Hauska. Kiinnostava ajankuvaus. Kannattaa katsoa jo muodin tähden, sillä se on kovasti esillä. Ja tietenkin junassa matkustaminen.

Lue lisää Hannu Salmen elokuvablogista. Makuuvaunu Triesteen

https://hannusalmi.blogspot.com/2020/10/makuuvaunu-triesteen-sleeping-car-to.html

10.10.20

Pikkukaupungin syksy

"Syksy oli tullut kunnolla, ja kaupungin koivuihin oli tullut lempeä ruska." Vakoilijoita pikkukaupungissa

12.6.20

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. Ajankuvaus, historiallinen jännityskirjallisuus, poliisikirjallisuus
Lue lisää

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_6852469

nettikaupoissa, myös E-kirjana (myös muita kirjojani)

https://www.adlibris.com/fi/kirja/vakoilijoita-pikkukaupungissa-9789528051886

19.12.19

Puutarhakeinu talvella Iisalmessa

Kodikas talvinen näkymä Iisalmessa Riistakadun varrella.
Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2020!

11.12.19

Talvi on erilainen Helsingissä ja Iisalmessa

/

"Tuli äkkiä täysi talvi. Helsingissä se merkitsi edelleen räntää, sohjoa, kalosseja ja sateenvarjoja, mutta pikkukaupungin peitti valkea lumi. Linja-autoaseman sivurakennuksen puolen poliisit joutuivat muistuttamaan talonomistajia jatkuvasti katujen huollosta, lumen luomisesta ja hiekoittamisesta.
(Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

Vanha ihmiset sanoivat sodan jälkeen, että ennen sotaa kaikki oli paremmin, vaatteet kauniita, ruokaa monipuolisesti. Ainakin joulukatu oli kaunis. Kluuvikatu jouluna 1937. Kuva: Pietinen Aarne Oy / Helsingin kaupunginmuseo.

20.10.19

Hyvää nimipäivää Kauno Kulma!

Poikani piirros on kuin Kauno Kulma. anti-sankarini, joka lopulta löytää onnen - seuraaavassa kirjassani.

Ihan unohdin, että tänään on anti-sankarini matematiikanlehtori Kauno Kulman nimipäivä." Kauno suoristi mustavalkoista täplikästä solmiotaan eteisen mahonkisen trymoopeilin edessä. Hänen saamansa synnyinlahjat olivat hänen takkuisen tukkansa alla, mutta aivoilla ei ollut kysyntää avioliittomarkkinoilla. Naiset valitsivat itselleen aviomiehen lompakon paksuuden tai komean ulkomuodon perusteella. Kaunolla ei ollut kumpaakaan.
Kutsut järjestettiin rehtorin tilavassa jugendpuutalossa Hau- kiniemenkadulla.--" (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa)

4.10.19

Eläintensuojelua 1950-luvulla

Vinttikoiria Helsingin kirpputorilla isäntänsä kanssa
Olin koululaisena eläinsuojeluyhdistyksen jäsen. Niin on Liisakin:
"– Ei tämä ole mikään löytötavara. Tämä on koira, joka on ollut jo kahdesti vähällä jäädä auton alle. En halua sen kuolevan, tyttö sanoi ja jatkoi kuuluvalla äänellä: – Eikö poliisipäällikkö Palsternakka voisi vilkaista tätä ressukkaa?
– Palsternakka, Pipsa huokasi, käveli poliisipäällikön ovelle ja koputti avoimen oven pieleen.
– Täällä on koulutyttö, jolla on asiaa poliisipäällikölle.
– Neiti Tuominen, pyytäkää häntä tulemaan luokseni, Pasternak sanoi. – Hänen pyyntönsä kuului tänne asti.
– Tämä koira karkailee ja on ollut jo kahdesti vähällä jäädä auton alle, Liisa toisti. – En halua sen kuolevan. Olen meidän luokan Eläinsuojeluyhdistyksen sihteeri." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa)

25.9.19

Misha Pasternak

Kun kirjoitin kirjaa Vakoilijoita pikkukaupungissa, valitsin yhdeksi poliiseista tai oikeamin rikostutkijoista nuoren lakitieteen opiskelijan Mihail Pasternakin. 

Nimen valintaan vaikutti tietenkin Boris Pasternak, ja myös Kanadassa oli Pasternak-nimisiä henkilöitä sekä juutalaisia että kristittyjä. Myös Boris Pasternak oli kastettu, hänen Englanissa asuva sisarensa oli anglikaani kuten David Suchet, paremmin tunnettu Poirotina.

Misha on venäläisen valkoisen emigranttiperheen poika. Suvussa on juutalaisia, mutta jo esivanhemmat ovat kääntyneet ortodokseiksi. Mihailin eli Mishan suku on Espanjasta karkotettuja  shefardijuutalaisia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sefardijuutalaiset Esimerksiksi filosofi Derrida, jota ovat tutkineet yliopisto-opinnoissan edesmennyt sisareni, poikani ja mieheni, on shefardijuutalaisia. Myös Ben Zyskovitsin suku oli shefardijuutalasia - melkein koko suku tuhoutui keskitysleirillä. Torontossa asuimme alueella, jossa oli paljon juuutalaisia, myös omalääkärimme, joka oli pienen seurakunnan rabbi samalla. 

Kaikkein kiinnostavinta on, että huomasin DNA-sukututkimuksessa olevani sukua Topeliukselle ja hänen juutalaiselle sukulaiselleen Isak Zebulonille. Myöhemmin löytyi geenitutkimuksen avulla muitakin juutalaisia etäserkkuja, sillä esivanhempani ovat monilta alueilta tulleita. 

Näin voin ajatella, että fiktiivinen Misha Pasternak on sukulaiseni. KIrjan henkilöt tuntuvat usein kirjailijasta kuin omilta lapsilta. 

Viime aikoina sain tietää, että 1800-luvun loppupuolella oli Suomenlinnassa Pasternak-niminen sotilaslääkäri, joka on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Löysin hänen jälkeläisiäää, ainain yhden kymmenennen serkun.

16.9.19

Nimismiehiä suvussa

Vasta kuluneena vuonna olen oppinut sukututkimuksesta, että suvussani on ollut poliiseja, oikeammin nimismiehiä isonvihan ja Suomen sodan aikoihin.
""Tsaari Pietari Suuri antoi käskyn tuhota maakunta mustalle mullalle 10 peninkulman matkalta ja tappaa aikuisväestö viimeiseen mieheen ja naiseen, kerätä lapset ja nuoret sekä kaikki tavara sotasaaliiksi", Teksti ja kuva Muhoksen historia, jossa selostetaan ison vihan aikaa elävästi.

Isoisäni Jaakko Rytkösen esi-isä Ericus Jakobi Mechelin (1673-1722), helsinkiläisen Jaakko Laurinpoika Mäkkylän poika, oli kirkkoherrana Pielavedellä isonvihan aikaan. Hän ei paennut Ruotsiin niin kuin niin monet muut papit. Venäläiset sotilaat murhasivat hänet vuonna 1722. Hänen poikansa Jakob (1706-1770) oli silloin vain 16-vuotias. Hän ei päässyt opiskelemaan papiksi ja ryhtyi nimismieheksi Pielavedelle.

Toinen nimismies oli Johannes Nicolaus Gummerus (1745-1808), Iisalmen talouskomissaari. Hän oli ensimmäinen serkkuni seitsemän sukupolven takana. Hän kuoli Suomen sodan aikana Iisalmella kasakoiden ampumana. (1st cousin 7 times removed kuten GENIssä sanotaan.)

https://www.geni.com/people/Ericus/6000000010256907136
Ericus Jacobi Mechelin is Jaakko Rytkönen's fifth great grandfather.
https://www.geni.com/people/Jakob-Mechelin/6000000022634570315?through=6000000010256907136
Jakob Eriksson Mechelin is Jaakko Rytkönen's fourth great grandfather.
https://www.geni.com/people/Johannes-Nicolaus-Gummerus/6000000006822710367?through=6000000103628612906
Jaakon ensimmäinen serkku viiden sukupolven takana. Johannes Nicolaus Gummerus (is Jaakko Rytkönen's first cousin five times removed.)

12.9.19

Kotiseutukirjallisuutta dekkarin muodossa

"Rauhallinen pikkukaupunki oli osoittautunut tänä syksynä oikeaksi ongelmien pesäksi. Oli ollut kuin sekava lankavyhti selvitettävänä, ei tiennyt oliko asioilla yhteyttä vai ei.
-- Eino oli laatinut rikososaston sivuhuoneeseen laajan kokoelman tämän syksyn tutkimuksiin liittyvistä kuvista. Hän kiinnitti ne huolellisesti nuppineuloilla korkkitauluihin. Työtä riitti, sillä hän oli myös poliisipäällikön autonkuljettaja ja raporttien kielentarkastaja ja puhtaaksikirjoittaja." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

Kirjoitan jatko-osaa viime syksynä ilmestyneeseen kirjaani Vakoilijoita pikkukaupungissa. Se on on kotiseutukirjallisuutta dekkarin muodossa. "Anna Amnellin dekkari sijoittuu 1950-luvun alun puutalo-Iisalmeen.--iisalmelaislähtöinen kirjailija kuvaa elävästi omaa koulukaupunkiaan. --Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen." Pirjo Nevala. Iisalmen Sanomat.

6.9.19

Shakkiolympialaiset

Vuonna 1952 Helsingissä Suomalaisella kauppakorkeakoululla.järjestettiin shakkiolympialaiset. Vuonna 1951 kirjani Vakoilijoita pikkukaupungissa fiktiivinen henkilö matematiikan lehtori Kaino Kulma on Pietarissa seuraamassa lasten shakkikilpailuja. [Niistä löytyi kuvaus - tietenkin netistä - jonka perusteella olen kirjoittanut fiktiivisen tapahtuman.

"Olimme sen jälkeen seuraamassa koululaisten shakkikilpailuja. Meitä oli muutamia muitakin tarkkailijoita. Siinä mielessä hyvä reissu. Osataan järjestää Helsingissä shakkiolympialaiset."

Tämä kaunis pietarilainen rakennus on mukana kirjassani Vakoilijoita pikkukaupungissa. Se on ratkaiseva kirjan juonen kannalta, sillä matematiikan lehtori Kaino Kaino Kulma näkee siellä jotakin, joka on ratkaisevaa hänellekin. Palatsin kuvaus perustuu omaan käyntiini tässä rakennuksessa.
"
Kaunis valkoinen palatsi, jonka keisarinna oli rakentanut rakastajalleen. Siellä oli asunut viimeinen tsaarikin perheineen. Kaino muisteli, kuinka koululaiset istuivat u-kirjaimen muotoon asetettujen pöytien takana ja pelasivat simultaaniottelua naisten shakin maailmanmestaria Ludmila Rudenkoa vastaan. Laiha ja pitkä kuikelo nainen ja vakavia koulutyttöjä ja poikia pioneeriasuissa. Toiset lapset seisoivat pelaajien takana."

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2019

18.6.19

Hyvää juhannusta

Maaseudulle ja kaupunkiin