Pieni savolainen kaupunki Helsingissä kioskin seinällä "oivan" panimon vehnäolutmainoksessa. Kirkon torni näyttää liian korkealta, koivukuja näyttää muuttuneen kuusikujaksi ja Sandelsin ajan puusilta kivisillaksi. Purettu on Partala, jossa Sandels eineellä istui. Kauppila tuhoutui sodassa, vain aitta on jäljellä museon pihalla ja mielessäni laulu, jota ukkini lauloi mummonsa mummosta - vai onko hän vielä kauempana - Kauppilan Tiinasta, joka "kahvia keitti kahdella suurella pannulla".
Selailin taas Matti Klingen kirjaa Iisalmen ruhtinaskunta, joka on oikeastaan 600-sivuinen sukututkimus, sillä kirjoittaja Matti Klinge on lukuisten Iisalmella useina vuosisatoina vaikuttaneiden sukujen jälkeläinen. Iisalmi on ollut täysin unohtumassa, sitä ei näy usein edes sääkartoissakaan. Mutta viime aikoina iisalmelaiset ovat piristyneet ja alkaneet arvostaa kotikaupunkiaan. Ovatko uudet iisalmelaiset aloittamassa kaupungin uuden kukoistuksen?
Yli kymmenen vuotta sitten syöpään kuollut pikkusiskoni sylissään ainoa lapsensa. Taustalla on pikkupojan suvun entisen kartanon koivukuja. Talo on purettu. Senkin talon purkaminen on yksi luku Iisalmen ja sen lähiseudun purettujen talojen surullista historiaa. Mutta tuskin vanhoja taloja enää puretaan tässäkään idylliseksi sanotussa pikkukaupungissa.
Huom. Olvin alkuperäinen nimi oli Oiva. Iisalmen maalaiskunta ja kaupunki yhdistettiin vasta vuonna 1970.
"Eräs mielenkiintoinen tulos Klingen tutkimuksessa liittyy siihen, millainen suhde savolaisella herrasväellä oli kansaan. Se oli ilmeisesti läheisempi ja leppeämpi kuin esimerkiksi Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa. Tätä osoittaa Klingen mukaan mm. suhtautuminen tappiolle jääneisiin punaisiin."
Matti Klingen teos Iisalmen ruhtinaskunta (Turun Sanomat)
Kannessa näkyy kuuluisa koivukuja, joka johti aikoinaan pappilasta maaseurakunnan kirkolle. Pappila on annettu Seurasaarelle, koivukuja kukoistaa, samoin kirkko (nyk. Kustaa Aadolfin kirkko). Koivukuja on mukana kirjassani heti alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti