Mukavaa pitkää viikonloppua ja hyvää vappua!

50-luvun vappuun kuuluivat vappuhhuiskat sekä kotitekoiset tippaleivät ja sima.
Vuonna 1951 Havis Amanda lakitettiin ensimmäisen kerran.

Vappua on vietetty joka vuosi Suomessa, vanhoja kuvia myös sota-ajalta ja ennen sitä.
Tee aikamatka vapunjuhlintaan vuonna 1951

50-luvun vappuun kuuluivat vappuhhuiskat, tippaleivät ja sima.
vappua on vietetty rautakaudesta alkaen, 1500-luvulla luisteltiin jäällä vappuna..

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa  BoD

Myös Ad libris

Vappuilmapalloja

Kirjan ja ruusun päivä 2018

Nyt myynnissä nettikaupoissa ja E-kirjana.
BoD-kirjakauppa
Ad Libris
  Booky.fi

Täältä voit myös tilata: Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 
Arvostelijankappaleita voivat lehdistön/median edustajat nyt tilata sähköpostitse osoitteessa lehdisto@bod.fi.

ISBN: 978-952-805-188-6

E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214 ja sen myyntihinta on 4.99 EUR. 

Takakansi suurempana

Ruusu lukijalle!

Tekijä kiittää saamastaan tuesta Alfred Kordelinin yleistä edistys- ja sivistysrahastoa,

Kirjailijoiden ja kääntäjien apurahalautakuntaa ja Suomen Kirjailijaliittoa. 

Pärekatto koulussa

Koulussa saattoi olla vielä 1945 pärekatto.  1945 kevät. Sota oli loppunut. iisalmi kirkonkylän kansakoulu.

Riistaa

Keittiöstä leijuivat mainiot riistaruuan tuoksut. Sisältä kuului lupaavaa puheensorinaa. (Rehtorin nimipäivät. Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 35)

En unohda koskaan sitä ihanaa tuoksua, mikä oli pirtissä, kun mummoni laittoi riistaruokaa. Rautapata riippui koukusta hellan yläpuolella. Ja se maku, varhaislapsuuteni parasta ruokaa. Riistaa pyydystivät teini-ikäiset enoni ja tätini varmaankin ansoilla. Niin muistelen. Kaikki aikuiset miehet olivat sodassa. Isoisä ei ollut metsästäjä- tuskin oli koskaan pitänyt asetta kädessään. Soikea riista-aiheinen tarjoilulautanen on onnekas löytö Hietalahden kirpputorilta muutamalla eurolla.'

Nuori Helsingistä tullut poliisipäällikkö Pasternak tarjoaa riistaa myös romanihevoskauppiaalle, jolta hän on saanut tärkeitä tietoja: 

Sopiiko, että tilaan riistaa? Kerholla on tänään valmiina riistapataa. Tarjoilija tuo aterian tänne. Hän on tottunut siihen, että en aina ehdi mennä sinne syömään.

(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 35)

Mallikirja

Ihan oikea kirja. Piristää flunssaista oloani. BoD lähetti mallikirjan. Pidän siitä kovasti, pinta on silkinpehmeä, värit kuin suklaata ja vaniljakastiketta, kannen kuvaan sopivaa. Julmiakin tapahtumia on tässä kauniissa paketissa. 

Kirja tulee kirjakauppa- ja nettimyyntiin, myös e-kirjaksi-
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214 ja sen myyntihinta on 4.99 EUR. 

Toivon, että myös kirjastoihin ja koteihin luettavaksi. Tähän mallikirjaan saan tehdä vielä korjauksia. Sivuja on 203. Niin mukava kokemus, että laitan seuraavatkin kirjat BoD-hen. Ei pelkoa makuloinnista, mikä tapahtui viidennelle ja kuudennelle kirjalleni (kirjastoissa niitä on onneksi). 
Tietenkin tätä kirjaa voi tilata myös kirjakauppaan ja varata kirjastosta etukäteen. 
ISBN: 978-952-805-188-6

E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214 

Takakansi suurempana
Paljon työtä siinä on, kun on oma kustannustoimittajansa, kansikuvan etsijä, kielentarkastaja jne. Apua tietenkin saa kaikkeen, mutta se maksaa, sillä BoD on liikeyritys. Mutta onhan tämä jo yhdeksäs kirjani, kun lasken mukaan Aurora-kirjojen yhteispainoksen editoimisen. Olen ollut myös mieheni kahden väitöskirjan kielentarkastaja. Se vasta oli kovaa työtä.

Ad libris myös muut kirjani ja Carmen Thomsin toimittama kirja Lapset aikasillalla, jossa on kirjoitus Tulva. Se on ensimmäinen luku kirjaan, jossa kerro fiktiivisesti lisää lapsuusmuistoistani.

Rikos yhdistää lukijat ja katsojat

Hei, olethan huomannut, että lapsuudenystävät ja aviopari Tommy ja Tuppence Beresford sekkailevat TV 1:ssä ja YLE Areenalla Rikos yhdistää- nimisessä sarjassa? Se perustuu Agatha Christien Tommy ja Tuppence -kirjoihin, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1922. TV-sarja on sijoitettu 1950-luvulle ja on mielestäni hyvin hauska ja nykyajan odotusten mukaan tehty.

Loistavin Tommy & Tuppence taitaa olla kuitenkin Miss Maple - sarjassa oleva Eipä aikaakaan, kun voi kauhistus, jossa Anthony Andrews on ikääntynyt tiedustelupalvelun (MI6) virkamies ja Tuppence (oik. Prudence os Cowley) ikävystynyt kotirouva. Kirjan alkuperäinen nimi By the pricking of my thumbs tulee Shakespearen näytelmästä, jossa noidat näkevät Macbethin lähestyvän ja sen ajan taikauskoisen perinteen mukaan painavat peukalon kämmentä vasten: jotain pahaa on lähestymässä.

1950-luvulle sijoitetussa sarjassa  Tommysta on vastoin Agatha Christien kirjan Tommya tehty heikompi astia, ja Tuppence loistaa. Tämä Tommy on sympaattinen päinvastoin kuin Andrewsin roolin yläluokkainen Tommy, joka on myös moderni tulkinta tästä pariskunnasta.

Tommy ja Tuppence?
Kysy kirjastosta

Vaaleaverikkö

Pajala vilkaisi mustalla kaavulla peitettyä naista,joka nukkui kyljellään. 
Hänestä näkyi vain pitkät hiukset. Pajala raotti peitettä.  
Pahoinpitelyn uhri oli hoikka nuori nainen, 
jonka yöpaidassa ja aamutakissa oli multaa, 
hiekkaa ja heinänkorsia. Aamutakin helma oli repeytynyt.
(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018)

BBC: Millainen oli kylmä sota?

  Read   BBC Cold War 1945-1989. 

Kirjassani matematiikan lehtori Kauno Kulma (fiktiivinen henkilö) pohtii: 

"Kylmä sota oli alkanut pian toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1946 helmikuun yhdeksäntenä päivänä Stalinin radiopuheesta, jossa hän julisti neuvostosysteemin paremmuutta maailman ongelmien ratkaisuissa. Se ei ole mikään korttitalo, joka hajoaa, vaan paras kaikista, elinvoimainen. 
Maaliskuun viidentenä Churchill vastasi Stalinin puheeseen, piti rautaesirippupuheensa Yhdysvalloissa: rautaesirippu  oli laskeutunut Euroopan halki Itämereltä Adrianmerelle, Itä- ja Keski-Euroopan vanhat pääkaupungit olivat Moskovan kontrollissa. Neuvostoliitto oli kieltänyt vapaat vaalit Tshekkoslovakiassa ja Puolassa. Ja sitä menoa.Tämä oli kylmää sotaa, ajatteli Kauno. Kumpikin osapuoli levitti vakoilijansa.  Elettiin jännittäviä aikoja ja oltiin varpaillaan." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa, sivulla 36  )

Oliko maaseudulla oikeasti desantteja ja vakoilijoita? Oli. Emme tiedä heistä paljon. Lue blogikirjoitus Desantteja Pöljällä.
Desantteja ja vakoilijoita jäi Suomeen myös sodan jälkeen. Vakoilu jatkui.

Kansikuva: Vakoilijoita pikkukaupungissa

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018

Takakansi suurempana

ISBN: 978-952-805-188-6
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214  
Kirja on kovakantinen, 204 sivua. 
Kirjailijakuva: Aune Kämäräinen
Cover Design: SelfPubBookCovers.com/RLSather

Copyright ©: Anna Amnell 2018

FM Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa BoD

Suomenkielinen kertomakirjallisuus. Hakusanoja: 1950-luku, murha, pikkukaupunki, Vakoilijoita pikkukaupungissa, vakoilu,  kylmä sota, kidutus, kaksoisvakoilu, vastavakoilu, puutalokaupunki, opettajat, poliisit, emigrantit, Pietari (Leningrad),  Moskova, Englanti, seurustelu

Tekijä kiittää saamastaan tuesta Alfred Kordelinin yleistä edistys- ja sivistysrahastoa,

Kirjailijoiden ja kääntäjien apurahalautakuntaa ja Suomen Kirjailijaliittoa.

Arvostelukappaleita. Sähköposti osoitteeseen lehdisto@bod.fi ja kerro, mistä teoksesta olet kiinnostunut sekä yhteystietosi.

- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.

Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu  Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopinkandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Moskovaan ja Leningradiin, jota monet kutsuvat vielä itsepintaisesti Pietariksi.

Kertomus kadonneesta puutalokaupungista

Ylemmän kollaasin kuvat: Anna Amnell
Kuvia eräästä pikkukaupungista, jonka sen entiset ja nykyiset asukkaat tunnistavat näistä kuvista. Romaanin pikkukaupunki on kuitenkin kuvitteellinen pieni puutalokaupunki, jossa tapahtuu outoja asiota. Se ei ole historiaa eikä dokumentti. Se on mielikuvitukseni luoma toinen todellisuus, jossa tuo kaukainen yli puolen vuosisadan takainen todellisuus ja fantasia elävät rinnakkain. Tämä on kertomus kadonneesta kaupungista, jonka aika on muuttanut miltei tunnistamattomiin.

Vakoilijoita pikkukaupungissa vie kylmän sodan alun Suomeen vuoteen 1951.


Alemman kollaasin kuvat Seija ja Aarne Pajunen

Poliisilaitos oli tuhoutunut talvisodan suurpommituksessa, ja poliisit toimivat edelleen linja-autoaseman sivurakennuksessa ja kauppahallin yläkerran entisessä kahvilassa. Pieni kaupunki elää elämäänsä suuren maalaiskunnan keskellä.



Seija ja Aarne Pajusen kuvat väreissä
Ylin rivi Savonkatu, toinen rivi Kirkkopuistonkatu, jossa vasen kuva Hahlin talosta, oikealla nykyisen kirjaston paikka, seuraava rivit Päiviönkatu. Viimeinen kuva ulkorakennus Kirkkopuistonkadun ja Riistakadun kulmasta.

Talven kauneus

Haluaisitko kävellä tätä kujaa tai hurauttaa sen läpi potkukelkalla?




Ennen kuljettiin talvella potkurilla- Lapsia voitiin työntää reessä kuten
tyttö työntää nukkeaan Kotilieden 40-luvun kansikuvassa.